Jatkanko? Tämä on sitten ensimmäinen kirjoittamani oikea tarina:)
Oli toukokuun toinen viikko. Janica huokaisi pulpetissaan. Kohta alkaisi onneksi kesäloma, ja koko loma tietäisi hevosten kanssa olemista. Janica omisti hollantilaisen puoliverisen ruunan, nimeltä Star. Star oli ollut Janicalla kohta kolme vuotta. Se oli Janican toinen oma hevonen. Ennen Staria sen paikan oli korvannut suloinen connemara, nimeltään Toffee. Toffee oli ollut energinen tamma, mutta kuitenkin luotettava. Janica ja Toffee olivat kilpailleet 80cm luokkia, pari voittoruusukettakin he olivat saavuttaneet. Ratsastuksen Janica oli aloittanut tätinsä tallilla. Siellä oli shetlanninponeja. Ensimmäisen kerran Janica oli ratsastanut kaksivuotiaana.
Kaikki oli ollut täydellistä, kunnes Janican ollessa yhdeksän vuotta, vanhemmat olivat ilmoittaneet, että he muuttaisivat Amerikkaan. Janican isä oli Amerikkalainen, ja vanhemmat olivat usein puhuneet muutosta Janican ollessa pieni, mutta eihän hän silloin ymmärtänyt. Janica oli kysynyt järkyttyneenä: ”Miten Toffeelle käy?”. Äiti oli vastannut, että sitä ei voi ottaa mukaan, ja Toffeelle olisi etsittävä uusi koti.
He olivat asuneet Amerikassa kolme vuotta, kunnes Janican isällä työt siellä loppuivat. He muuttivat takaisin Suomeen, Helsinkiin. Janica oli kuudennella luokalla kun hän aloitti uudessa koulussa. Äiti ja isä olivat luvanneet, että Suomeen tultuaan he ostaisivat Janicalle uuden hevosen. Hevosen etsintää kesti kauan, kunnes eräältä myyntitallilta laitettiin ilmoitus myytävästä hevosesta. He menivät katsomaan hevosta, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jo viikon päästä myynti-ilmoituksen laittamisesta Star seisoi uudessa karsinassaan ratsastuskoululla. Kaikki oli sujunut hyvin alusta alkaen.
Kellon pirinä havahdutti Janican aatoksistaan ja hän alkoi kerätä tavaroitaan. Huokaisten hän astui ulos luokasta. Janicalla ei ollut koulussa yhtään ystävää. Tallilla hänen ystäviään olivat hevoset. Ja tietysti Alice. Alice oli Janican hyvä ystävä. Alice hoiti kiukkuista suomenhevostammaa nimeltä Ruusu. Kukaan muu tuntilainen ei uskaltanut ratsastaa sillä, ja he luottivat toisiinsa.
”Miten päivä meni?” äiti huusi keittiöstä Janican saapuessa kotiin. ”Ihan OK.” Janica vastasi. Hänestä oli tylsää olla yksin koulussa. Puhelin alkoi täristä takin taskussa ja Janica kaivoi sen esiin. Soittaja oli Alice. ”Moi Janica! Arvaa mitä, me muutamme!” Alice huusi puhelimeen. ”Voi ei! Kuinka kauas? Miten sinä voit kuulostaa noin iloiselta?” Janica kysyi. ”Rauhoitu Janica! Me muutamme viiden kilometrin päähän teiltä, ja tulen seiskalle teidän kouluunne!” Alice vastasi. ”Vau, tosi kivaa! Nyt näemme muutenkin kuin tallilla, ja voimme päästä samalle luokalle!” Janica muisteli, että Alice oli joskus tallilla puhunut jotain suuremman talon hankkimisesta. Ilmeisesti sellainen oli löytynyt. ”Nähdään tänään tallilla. Moikka” Janica lopetti puhelun.
Tallille saapuessaan Janica meni heti ensimmäiseksi Starin luo. Se tuttuun tapaan hörähti nähdessään Janican. Kohta jo Alice saapui tallille. Tänään he keskustelisivat Saanan, ratsastuksenopettajan kanssa kesän leiristä. Janica ja Alice olivat menossa samalle valmennusleirille. Janica tietty Starilla ja Alice Ruusulla.
Leiristä tulisi aivan mahtava. Se alkaisi kesäloman toisella viikolla. Saana pitäisi heille joka päivä valmennuksen ja lisäksi toinen tunti mentiin maastoon tai itsenäisesti. Leiri kestäisi viikon. Janica oli ollut kerran aikaisemminkin Saanan leirillä. Silloin Alice ei ollut mukana. Leirillä oli ollut ilkeä tyttö nimeltä Heini. Heini oli ollut kateellinen Starista ja sen takia kiusannut Janicaa.
jatka samantien ^^