Ehkä näemme vielä PG-13 - R [Inuyasha fic]

Aihe: Ehkä näemme vielä PG-13 - R [Inuyasha fic] To Syys 26, 2013 3:39 am

Author:Saphire
Beta: Ei tällä kertaa
Rating: PG-13 - R
A/N:Luvut tulevat hitaasti, koska ficcejä on paljon kirjoitettavana ja tämä on muutenkin sellainen huvinvuoksi työ.
***
"Rin!" kuului ääni lähistöltä. Hahmo ruusuistutusten vieressä huokaisi. Hän inhosi nimeään yli kaiken.
"Inuyasha on tulossa vierailulle", kuului ääni hiukan lähempää, kun toinen hahmo käveli hänen luokseen. Sesshomaruksi häntä kutsuvat. Sekin on kunnon yookain nimi. Miksi minut sitten oli nimetty heikon ihmisen mukaan? ajatteli hahmo ruusujen keskellä. hahmo nyökkäsi isälleen ja vaihotoi istuma-asentoaan. Monta vuotta sitten oli hänelle Sesshomaru kertonut hänen nimensä tulleen ihmistytöltä, joka oli aikaa sitten kuollut.
"Ymmärrät sitten joskus", hän oli myös sanonut Rinin kysyessä, miksi vaivautua heikon ja kuolevaisen ihmisen takia? Olihan Rin myös kuullut isänsä olleen täysin välinnpitämätön ihmisiä kohtaan silloin Shikonin sodan aikoihin, kunnes hänen ollessa liikuntakyvytön yritti pelastaa nuori ja vaisu ihmistyttö. Rin ei siltikään ymärtänyt, miksi. Sesshoomarun kaikotessa näkyvistä Rin huokaisi syvään. Inuyashan saapuminen tarkoittaisi vain yhtä asiaa; Ongelmia oli ilmennyt. Inuasha oli tehnyt sovinnon veljensä kanssa jo vuosia sitten, mutta heidän suhteensa ei ollut satojen vuosienkaan jälkeen niin ruusuinen, että he tulisivat turhaan toisiaan tapaamaan. Itseasiassa he eivät olleet tavanneet toisiaan liki kuuteenkymmeneen vuoteen. Se harva satunnaisesti tapaaminenkin oli jäänyt väliin Kagomen kuollessa pois. Inuyasha oli muuttanut pohjoiseen vuorille ja yrittänyt parhaansa mukaan unohtaa kaiken tuskaa tuottavan. Hänen sydämensä oli ollut täysin särkynyt. Eikä Sesshomarunkaan mielialassa ollut paljon kehumista, kun Rin noin kymmenen vuotta myöhemmin kuoli ihminen kun oli. Surua oli kestänyt, kunnes Sesshoomaru oli löytänyt elämänkumppaninsa. Se oli itseasiassa puoliksi sattumaa. Hän oli nimittäin saanut tietoa Rinin kotikylään hyökänneestä yookaista. Hän oli tietysti mennyt katsomaan sanoen vain tarkistavansa asian. Hänen kasvoistaan kuitenkin näkyi suunnaton viha, joten edes Jaken ei ollut uskonut asiaa. Miten vain, Sesshoomaruun saapuessa kylään yookai oli aistinut hänen valtavan yookinsa ja tullut katsomaan, mistä oli kyse. Yookai oli naispuolinen, hyvin ihmisen näköinen kuten Sesshoomarukin ja allitsi vettä. Taistelu alkoi ja kumma kyllä yookai nainen ei kuollut läheskään heti. Tuntien jälkeen he sopivat lopettavansa siltä erää. Sesshoomaru ei kuitenkaan saanut häntä mielestään yrittämälläkin.
"Turhanpäiväistä", hän oli sanonut, vaikka totuus oli toinen. Jonkin ajan kuluttua he tapasivat jällen. Tällä kertaa sovussa. Lopuksi he erosivat tovereina ja tapailivat useasti seuraavina viikkoina, eikä edes Sesshoomaru voinut olla myöntämättä mitä oli tapahtumassa. Hänen kylmän ulkokuorensa alla sykki tuli, joka ei ottanut sammuakseen. Vuosi myöhemmin Rin syntyi vaikka tosin hänen äitinsä kuoli synnytykseen. Kukaan ei tiennyt hänen nimeään, sillä Sesshomaru ei suostunut puhumaan siitä. Oli jopa kylmempi kuin ennen. Johtui kaiketi sydänsuruista, vaikkei hän mitään myöntänytkään.

Rin huokaisi ja nousi ylös. Oli Inuyasha hanyoo tai ei, hän ei vitkastelisi ja luultavasti oli jo saapunut. Hän kuulikin etäältä hillittyä puhetta.
"Idästä on kuulemma saapunut jokin paha. Se väittää kantavansa mukanaan Shikon kuulaa. Voito jättää sen huomioimatta?"
"En tiedä. Shikoninhan tuhosi Kagome. Tämä saattaa olla huijari, mutta vaarallinen sellainen huhujen mukaan."
"Mutta voitko sinä lähteä niin kauas itään? Sinullahan on täällä asiasi."
"Inuyasha, Rin on jo tarpeeksi vanha, on ollut jo kauan, lähtemään omille teilleen."
"Kuulin myös kyläläisten palvovan sinua jonkin sortin jumalana", Inuyasha naurahti tietäen sen olevan tarpeeton tieto. Sesshomaru hymähti.
"Milloin olet lähdössä?"
"Kolmen päivän kuluttua. Tessaiga saa jälleen käyttöä."
"Mihin olette lähdössä?" kysyi paikalle saapunut Rin. Tyttö oli pitkä ja hoikka ja omasi samanlaiset piirteet kuin isänsä. Luonteesta ei voinut sanoa samaa. Itseasiassa hän oli kuin Sesshoomaru monta vuosisataa sitten.
"Lähdemme itään. On ilmaantunut uusi yookai. Tämä väittää pitävänsä hallussaan Shikonia."
Rin nyökkäsi, "voinko tulla mukaan?" Inuyasha oli hetken hiljaa ja katsoi sitten kysyvästi tytön isää. Sesshomaru mietti hetken.
"Olet jo tarpeeksi vanha. Se asia ei ole minun päätettävissäni, mutta mistä hankit itsellesi aseen?" Sesshomaru kysyi. Rin mietti hetken.
"Voisimmeko poiketa Tootoosailla? Hänhän tekee vielä miekkoja."
"Se on kai sitten sovittu", Inuyasha julisti ja ilmoitti käyvänsä ulkona. Sekä Sesshomaru, että Rin huomasivat nimen herättäneen taas muistoja entisestä. Sesshomaru huokaisi ja käski Rinin mennä valmistautumaan lähtöön. He lähtisivät aamunkoitteessa.

Ilta-aurinko laski hiljalleen maillensa jättäen jälkeensä haipuvan punan. Inuyasha istui puun oksalla syvällä ajatuksissaan. Hänen silmänsä katsoivat mitään näkemättä eteen. Sesshomaru oli onnekas, kun hänellä oli edes pieni muisto rakkaistaan, hän ajatteli. Sitä rataa hänen ajatuksensa palasivat Shikoniin tai mikä ikinä nyt olikaan liikkeellä. Miten yksikään yookai Narakun jälkeen voisi olla kovakaan vastus? Muutama sivallus Meidoo Zangetsuhalla ja se olisi nopeasti ohi. Ongelma tosin voisi olla uudenkuun yöt, mutta ei niilläkään loppujenlopuksi kovin paljon merkitystä ollut. Kuu oli kaunis tähän aikaan vuodesta. Kevään tuulet olivat vastikään palanneet ja kirsikkapuut olivat täydessä kukassa. Muutama kukasta irronnut terälehti leijaili tuulen mukana. Yö oli liiankin rauhallinen. Jostain syystä haju toi mieleen Kaguran. Inuyashalla ei ollut aavistustakaan, mistä tuokin ajatus oli tullut, mutta pian hän huomasi, ettei se ollut pelkkä harhaluulo. Ilmassa tuoksui tuuli, jossa oli hienoinen sekoitus ruusua. Äkkiä tuuli pyyhkäisi voimakkaammin hänen yltään ja yhtäkkiä oli tyyntä. Niin tyyntä, että hän saattoi kuulla risahduksen takaansa. Inuyasha ei vieläkään haistanut mitään, mutta hänen korvansakaan eivät pettäisi häntä. Inuyasha loikkasi ylös, puiden yläpuolelle ja etsi äänen aiheuttajaa. Jos se olisi ollut eläin, se olisi haissut. Hän näki hahmon liikkuvan puiden varjoissa. Inuyasha veti esiin tessaigan ja hyppäsi hahmon eteen. Hahmo oli liiankin helppo nähdä, sillä yookai oli pukeutunut valkoiseen ja siniseen. Ne erottuivat pimeässä liiankin hyvin.
"Kuka olet ja miksi olet täällä?" Inuyasha kysyi hiukan ärtyneellä äänellä. Nainen epäröi hetken.
"Olen Serachi. Tai sillä nimellä he minua kutsuvat. Tulin tänne tuulen sielun perässä" Nainen vastasi hiukan kylmäkiskoisesti. Miten niin 'he kutsuivat' ja minkä ' tuulen sielun'? Inuyasha katsoi yookainaista hämmentyneenä.
"Sinä olet kuitenkin tielläni", Serachi jatkoi pahaenteisesti. Inuyasha tuhahti. "Sopiihan sinun yrittää!" hän huusi ja löi Tessaigalla tuulen haavan Serachin hyökätessä. Jokin siinä kuitenkin oli vinossa. Tuulen haava talttui liki alkuunsa eikä Serachille ollut käynyt kuinkaan. Inuyasha kurtisti kulmiaan. "Oletko tosissasi taistelemassa tuulen henkeä vastaan miekkasi ilmavirralla?" Serachi kysyi hiukan sarkastisesti. Tietenkin, Inuyasha hätkähti, Tuulen henki haisi tuulelta. Tähän hajuun sekottui kuitenkin hiukan vaniljaa, ei ruusua. Oliko täällä siis joku muukin? Inuasha ärähti ja vaihtoi taktiikkaansa. "Meidoo Zangetsuha!" hän huusi ja viilsi tyhjää ilmaa mustateräisellä miekallaan. Serachi huudahti ja hyppäsi sivuun, mutta Inuyasha oli sielä jo. Inuyasha katsoi Serachia hetken miekallaan uhaten. Sitten hän tuhahti ja laski miekkansa huotraan. "Lähde, äläkä kuluta aikaani enää", hän sanoi ja kääntyi pois. Serachi katosi pian näkyvistä selvästi hämmentyneen näköisenä.

Muutamaa tuntia myöhemmin Inuyasha oli palannut Sesshomarun palatsiin. Hän oli silti omissa oloissaan. Soimasi itseään jo toista tuntia. Inuyasha alkoi kuvitella näkevänsä jo harhojakin Kagomesta. Serachilla ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Inuyashan näkemä yhdennäköisyys oli vain puhdasta sattumaa, mutta silti hänen mielikuvansa kauan sitten eläneestä papittaresta tulvahtivat taas pintaan. Kagome ei elänyt; ei voinut elää.
***

Jatkuu sitten joskus, mutta sanokaa toki mielipiteitänne. Omasta mielestäni tämä on tönkkö ja ontuva aloitus, mutta en parempaankaan pysty. Ja nimi Serachi on liki sama kuin eräässä toisessakin ficissäni(jonka julkaisen heti, kun ehdin), mutta tämä oli sen alkuperäinen käyttötarkoitus, vaikkei se oikein sovikkaan tarinaan (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan)