Ylipainoisen jäniksen ritarit R [LotR Parodia]

Aihe: Ylipainoisen jäniksen ritarit R [LotR Parodia] To Syys 26, 2013 4:03 am

Title: Ylipainoisen jäniksen ritarit
Author: Saphire
Beta: Ei tällä foorumilla
Genre: Humor
Rating: R
Disclaimer: En omista Tolkienin hiukan muovaamiani hahmoja ja juonta
Warnings: Erittän huonoa huumoria.
A/N: Ensimmäinen luku on todella huono aloitus tiedetään. Toivon kuitenkin syvästi, ettei se tästä vaan pahene
Hahmoja en ole kaikkia itse luonut, vaan toiset tekivät minulle hahmot tarinaan.
***
Kun Pepunpään herra Bilbo Peppuli... Tai oikeastaan nykyisin Bulbasaur Peppuli ilmoitti, että hän piakkoin lähtisi kalppimaan ja pitäisi lähtöpuheen, alkoi Hobittilassa puhe ja kohu.
Kaiken lisäksi oli Samppa (jonka Fjodor, Bulbasaur Peppulin ottopoika, oli luultavimmin käskenyt) kertonut kaikille mukaan oli tulossa kuokkavieraaksi myös Gandargoth. Tosin edes Samppa ei tiennyt, mitä tekemään.

Bulbasaur oli hyvin rikas ja käynyt viime vuosien aikana hyvin kummalliseksi. Noin sadan vuoden iässä hän oli alkanut dementoitua pahemman kerran ja höpistä jotain sellaisista kummallisuuksista kuin pokemonit. Sitten hän oli muuttanut nimensä Bulbasauriksi ja kaivanut umpihumalassa talonsa lattiaan reiän ja maalannut pyöreän kuopan valkopunaiseksi. Kaikille jotka kysyivät, missä Bulbasaur oli, saivat he vastauksena hänen hiukan vähemmän kilahtaneelta ottopojaltaan Fjodor Peppulilta höpinää jostain pokepallosta. Sellaisesta ei Hobittilassa oltu ennen kuultukaan. Aikaa myöten he kuitenkin tottuivat uuteen kylähulluunsa ja siihen, että tämä kyseinen kylähullu huuteli jotain siemensyöksyistä ja viskoi kurpitsan siemeniä.

Eräänä iltana ajoivat kylään oudot vaunut täynnä sitäkin oudompia pakkauksia. Huumeita sanoivat jotkut, sillä tulija oli kukas muukaan kuin Gandargoth. Hän oli salaperäinen, äkäinen vanhus josta ei kukaan ottanut selvää. Hänestä liikkui jos jonkinmoisia huhuja ympäri Hobittilaa ja sen ulkopuolellakin. Gandargorth oli pukeutunut nahkaan, turkikseen ja epämääräisiin velhon hattuun ja -viittaan. Parta roikkui polvissa ja siinä oli kiinni ties mitä roskaa kalanruodoista lähtien. Eli toisin sanoen hän näytti jonkin sortin suohirviöltä. Gandargoth suuntasi Bulbasaurin asunnolle. Tosin Gandargoth oli ollut niin pitkään poissa, ettei ollut kuullutkaan dementoituneesta Bulbasaur raukasta.

Bulbasaurin ovella Gandargoth pysähtyi. Alkoi kuulua outoa räminää. Mutta outoa siinä oli se, että ääni tuntui kantautuvan maan alta eikä Bulbasaurin asunnossa ollut kellaria. Yhtäkkiä ovi avautui kamalalla pamauksella ja Gandargoth hyppäsi taaksepäin.
"Bulbasaur valitsen sinut!" kuului käheä ääni ja lyhyempääkin lyhyt hahmo hyppäsi vatsalleen Gandargothin jalkojen juureen.
"Aargh tunkeilija! Siemensyöksy!" Bulbasauriksi osoittautunut hahmo huusi ja alkoi viskellä kurpitsan siemeniä päin Gandargothin näköä. Bulbasaur oli pukeutunut vihreiksi maalattuihin vaatteisiin ja hänen päähänsä oli köytetty pilaantuneelta haiskahtava raparperin lehti.

"Mitä hittoa?" Gandargoth huudahti ja nosti Bulbasaurin maasta jaloilleen, "mitä tämä on olevinaan?"
"Aaaa! Tunkeilija!" Bulbasaur huusi vain kovempaa ja viskoi kurpitsan siemeniä Gandargothin naamalle. Lopulta hän juoksi sisälle kuin kirveellä uhattuna (ja uhkaavalta Gandargoth näyttikin) ja pamautti oven kiinni. Bulbasaur oli kuitenkin niin tyhmä, ettei tajunnut lukita ovea, joten Gandargoth astui sisään kummastellen ärtyneenä, mikä hitto 'Bilbolle' oli tullut? Heti hänen astuttuaan sisään häntä vastaan saapui Fjodor.
"Fjodor luojan kiitos olet täällä. Mikä ihme Bilboa vaivaa? Hän käyttäytyy kuin pahemman luokan dementikko!"
"Hän on pahemman luokan dementikko", Fjodor vastasi jurona ja ohjasi Gandargothin peremmälle taloon, "Ja hänen nimensä on nykyisin Bulbasaur Peppuli. Ei Bilbo Peppuli."
Gandargoth näytti pahemman kerran jälkeenjääneeltä ja lähti etsimään Bulbasauria. Hän tosin katseli vain eteensä eikä jalkoihinsa ja ennen kuin Fjodor ehti varoittaa, hän oli jo pudonnut outoon kuoppaan, joka tosin oli niin pieni, ettei hän päässyt ylös vaan oli juuttunut vyötäröstään kiinni Bulbasaurin nykyiseen huoneeseen.

Hetken oli hiljaista ja sitten alkoi kamala huuto. Bulbasaur huusi huoneessaan puoliksi litistyneenä seinää vasten ja Gandargoth huusi, koska oli saanut jotain terävää ja ilmeisesti sähisevää varpaaseensa kiinni. Fjodor katsoi kyllästyneen näköisenä sekasortoa, kun Gandargoth hyppäsi ulos Bulbasaurin 'pokepallosta' ja samaa kyytiä pihalle loikkien yhdellä jalalla musta jänis hampaillaan kiinni toisessa.
"Ota se pois, ota se pois!" Gandargoth huusi ja ravisteli jänistä irti haisevasta varpaastaan.
"Pikachu, paikka!" kuopastaan kömpinyt Bulbasaur huusi ja jänis päästi irti lentäen kauniissa kaaressa kukkapuskaan.
"Se ei vieläkään ole Pikachu", Fjodor virkkoi ja kantoi rimpuilevan mustan palleron ulos puskasta, "Ja Bulbasaur. Eikös sinun pitäisi juuri nyt olla pitämässä sitä puhetta?"
"Ai niin tosiaan! Unohdin täysin", Bulbasaur huudahti ja juoksi tiehensä.
"Vaikka hän mutisi siitä minuutti sitten?" Fjodor mutisi ja laahautui perään.

Gandargoth ei vieläkään ihan ymmärtänyt kaikkea, mutta meni Fjodorin neuvomana istumaan jonnekkin suuren lavan edessä oleville penkeille. Hän ainakin yritti näyttää siltä, että tiesi mitä oli menossa.
"Hahaa! Minä olen lähdossä öö... jonnekkin ja..." aloitti lavalle kömpinyt lyhyempääkin lyhyempi Bulbasaur. Kaikki alkoivat kummastella, miksi hän ei jatkanut, kunnes alkoi kuulua hentoa kuorsausta. Fjodor huokaisi Gandargothin vieressä ja käveli lavalle. Lavalla hän läpsäyti Bulbasauria takaraivoon. Bulbasaur heräsi hätkähtäen.
"Olen hereillä!" hän huusi suoristaen raparperin lehteä päässään, "Ette voi estää minua!"
Bulbasaur hyppäsi lavalta ja lähti juoksemaan kohti metsää. Alkoi kamala hälinä. Mihin hän lähti, tässäkö tämä nyt oli, onko hän lähtenyt ainiaaksi? Kyselyä jatkui, kunnes joku tuntematon hobitti nousi lavalle.
"Bulbasaur on lähtenyt!" hän huusi ja kaikki alkoivat hurrata. Siitä alkoivat sitten vuosikymmenen suurimmat juhlat joihin kaikki osallistuivat. Kaikki paitsi Fjodor, Gandargoth, joka ei vieläkään tajunnut, mitä oli käynyt, ja Samppa Kanki, jonka Fjodor oli käskenyt tulla.

"Niin mistä minä jäin paitsi" Gandargoth kysyi nyrpeänä, koska inhosi sitä, ettei tiennytkään kaikkea.
"Bulbasaur on dementikko ja lähti. Eikö se nyt tullut selväksi?" Fjodor kysyi ja tuijotti takkatulta.
Gandargoth närkästyi epäkohteliaasta käytöksestä: "No kyllä minä sen tiesin."
"Miksi sinä sitten kysyit?" Fjodor kysyi ja viskasi takkaan muutaman puun lisää.
"Te nuoret ette tiedä mitään!" Gandargoth murisi.
"Mitä me emme sitten tiedä?" Samppa kysyi tyhmänä.
"No vaikka, vaikka että tuo jänis on todella vaarallinen ja se kuului ennen Shäyrönille ja se haluaa takaisin omistajansa luo!" Gandargoth huudahti ensimmäisen asian, minkä keksi.
"Ai se tyhmä kimittävä urpo, joka kuoli vuosia sitten?" Fjodor kysyi hiukan epäuskoisena.
"Juuri niin! Tuo jänis pitää viedä öö... Rivendelliin turvaan", Gandargoth selitti ja mietti samalla, mistä saisi Shäyrönin herätettyä henkiin, ettei vahingossakaan paljastuisi valehtelijaksi, "minun täytyy mennä äkkiä tuota... Minas Tirithiin öö... Lukemaan jotain jolla saamme tuon jäniksen tapettua. Menkää te edellä Rivendelliin ja varokaa Guleja! Ne ovat Shäyrönin entisiä palvelijoita ja vihaavat muodittomia friikkejä. Kiirehtikää!" Sen jälkeen Gandargoth kiirehti ulos ja juoksi metsään Gonfordia ja samalla Mordoria päin. Fjodor jäi katsomaan silmät suurina perään ja kohautti sitten olkiaan.
"No onko pakko jos ei halua?" hän kysyi Sampalta.
"Kyllä Gandargoth sitä tuntui tarkoittavan", Samppa sanoi tietäväisenä. Fjodor huokaisi ja otti jäniksen syliinsä ja lähti löntystämään kohti Rivendelliä uskollisen ystävänsä Samppa Kangen kanssa.

Fjodor, Samppa ja jänis tallustivat jo toista tuntia kohti lauttaa, jonne Samppa oli heidät luvannut neuvoa. Fjodor tosin epäili, olivatko he lähelläkään lauttaa. Ympärillä nimittäin näkyi silmän kantamattomiin pelkkää tummanpuhuvaa korpea. Juuri, kun Fjodor aikoi ottaa asian puheeksi, hän kuuli lähettyviltä mutinaa. He eivät erottaneet kuin muutama sanan. Sellaisia sanoja kuten: ”Epämuodikas”, ”Kamala”, ”Vaaleanpunainen villapaita” ja sensellaista.
Fjodor kohotti oikeaa kulmaansa ja kurkisti puun taakse. Sielä seisoi kaksi räikeisiin väreihin, kuten limenvihreään ja pinkkiin, pukeutunutta hahmoa, joilla oli pahviset kruunut, ja niin monilla timanteilla ja jalokivillä koristellut tylsät miekat, että olisivat käyneet jopa disco-palloista. Sitten ne alkoivat kiljua kuin pikkutytöt.
"Iiih! Sillä on kamalat vaatteet. Mitä tehdään?"
"Äkkiä! Laita sille se villapaita!" toinen huudahti.
Fjodor oli purskahtaa nauruun, kunnes muisti Gandargothin varoituksen Guleista.
"Ja minä kun luulin, että pääsisimme rauhassa yhtään mihinkään", Fjodor mutisi ja tökkäsi sitten maassa hihittelevää Samppaa, "Pitäisi hei mennä."
Fjodor ja Samppa lähtivät juoksemaan kuin henkensä hädässä, pinkit villapaidat perässä liehuen, perässään juoksevia Guleja. Fjodor tosin kompasteli jatkuvasti. Viimeinen virhe oli yrittää kiivetä puuhun, kun Gulit olivat jääneet villapaitoinensa hiukan kauemmaksi. Fjodor pääsi Sampan avustuksella puuhun nopeasti, mutta tippui sieltä lähes heti takaisin maahan. Puusta kuului huuto.
"Mikä sielä on? Miksi se on meidän puussa? Yrittikö se saada meidän pähkinät? Onko sillä pähkinää?" ääni pajatti nopeammin kuin Fjodor pysyi perässä.
"Mitä pähkinöistä? Onko pähkinöitä? Missä pähkinöitä?" Toinen hiukan korkeampi ääni ryhtyi keskusteluun mukaan.
"Ei taas jotain kummajaisia", Fjodor mutisi tavalliseen tapaansa, kun puusta laskeutui hiukan kömpelösti kaksi Fjodoria hiukan pitempää otusta. Maaoravaa, jos totta puhutaan. Fjodor hieroi silmiään unohtaen Gulit täysin. Sitten hän nipisti itseään ja lopuksi jopa upotti päänsä viereiseen jokeen ja katsoi oravia uudestaan. Ne tosiaan olivat häntä hiukan pidempiä ja jostain kumman syystä niillä oli päällään jotkin viitan tapaiset. Toisella sininen ja toisella punainen.
"Öh...", Fjodor aloitti hiukan vaikeana, "Niin kuinkas paljon te niitä pähkinöitä oikein veditte?"
"PÄHKINÄ?" Ne huusivat yhtäaikaa ja alkoivat tonkia Fjodorin ja Sampan taskuja.
"Eh..." Fjodorin mutina keskeytyi, kun heidän taakseen juoksivat vihdoin ja viimein puuskutavat Gulit. Ensin ne katsoivat vihaisilla silmillä Fjodoria ja Samppaa. Sitten ne huomasivat maaoravat.
"Iiiiiiihhh! Ne on likaisia!" Toinen limenvihreään pukeutunut huusi osoittaen "oravia" pitkällä, pastellin väreillä raidoitetulla kynnellään.
"Tämä kostetaan!" Toinen kiljaisi ja vihelsi paikalle kaksi pinkiksi maalattua hevosta. Alkuperäisestä väristä ei ottanut millään selkoa. Hevoset kaikkosivat yllättävän nopeasti Gulien pikkutyttömäisen kiljunnan saattelemana. Samppa huokaisi helpotuksesta, mutta Fjodor vain hymähti. Sitten hän kääntyi takaisin oravien puoleen. Samppa kuitenkin ehti aloittaa.
"Hei majavat! Keitä te olette?" hän kysyi hölmönä siniset silmät tuikkien hiukan jälkeenjääneinä.
"Ahem... Minä jatkan tästä", Fjodor sanoi Sampalle ja nosti kulmaansa oravien vaatetukselle, "Niin keitä ja mitä te oikein olette?"
"Minä olen Juice ja tykkään pähkinöistä!" huudahti esittäytynyt. Sillä oli sininen viitta ja hiukan
pyöreämmät silmät kuin toisella.
"Pähkinä?" kysyi toinen, joka ei selvästikkään ollut kuunnellut aiempaa keskustelua, vaan keskittynyt etsimään jotain. Mitä ilmeisimmin pähkinöitä.
"Ei, vaan mikä sinun n.i.m.e.s.i on?" Fjodor kysyi painottaen jokaista kirjainta kuin puhuisi kuulovikaiselle.
"Berry!" se huudahti.
Fjodor huokaisi ja kääntyi takaisin Sampan puoleen.
"Mitäs tehdään?"
"Jospas otetaan ne mukaan, ettei ne Gulit tule takaisin?" Samppa kysyi.
"Samppa, kerrankin sinusta oli oikeasti hyötyä!" Fjodor huudahti ja kääntyi takaisin oravien puoleen. Samppa sädehti.
"Kuulkaas", Fjodor aloitti. Hänen äänensä ei kuulunut kovin kauas sen kamalan mölyn alta.
"HEI! Kuunnelkaa! Saatte pussillisen pähkinöitä kumpikin, jos seuraatte meitä Rivendelliin!" Fjodor huusi metakan yli.
"PÄHKINÄÄ!?" Berry ja Juice huusivat yhdestä suusta.
"Niin! Pähkinää", Fjodor sanoi. Oravat alkoivat heti nyökytellä päitään. Fjodor huojentui silmin nähden.
"Asia sovittu! Mennään!" hän sanoi ja lähti löntystämään eteenpäin, "Pyrimme yöksi Briihin."