~ The World has fallen ~ (K16)

* Rin kuunteli miestä hiljaan  samalla katsoen tuota. Hän ei sanonut mitään eikä alkanut kyselemään sen enempää. Neiti katsoi Elliotia kun he kävelivät samalla kuunnellen ja välillä katsoen eteensä. "Ei oo.. Ei täst oo kauaa ees ku näin isoäitini ja veljeni.. Vanhempiani mul on ikävä, haluaisin että he näkisivät sinut ja Alexandran" Catherine vastasi ja käveli enkelin perässä sisään oikeaan taloon. Hän katsoi ympärilleen, ei ollut vähään aikaan käynyt tuolla ja oli se vieläkin outoa käydä melkein vieraitten luona. Ei neiti tuntenut Elliotin perhettä. Rin kääntyi katsomaan enkeli-tyttöä, Elliotin pikkusiskoa joka halasi miestä. Hän hymyili ja vastasi enkeli-tytön halaukseen. "Miten sä voit?" mustahiuksinen tyttö kysyi toiselta tytöltä, ihmetteli hieman miksi toinen halasi häntä. *

* Elliot hymyili Rinille tuon sanoessa, että luotti tähän. ' Värit näyttävät hieman haaleilta ja näkökenttä on pienempi kuin tavallisesti. ' Hän vastasi tytön kysymykseen, vähättelevästi olkiaan kohauttaen. ' Kyllä mun näkö on kohta niinkuin ennenkin. Mennään katsomaan miten perheeni voi, eikö sinulla ole ikävä omaa perhettäsi? Veljeäsi? ' hän kysäisi ja lähti tyttöä kädestä pitäen, kävelemään kohti yksilö-taloja. Pian he saapuivatkin oikean talon luokse ja Elliot käveli sisään koputtamatta, olihan se kuitenkin hänen kotinsa. ' Huhuu? Onko täällä ketään? ' Hän huhuili ja säpsähti hieman kun portaista lennähti yhtäkkiä tyttö hänen syliinsä, toisinsanoen Elliotin pikkusisko. ' Huh, säikäytit minut senkin höpsö ' Enkeli nauroi ja silitteli tytön hiuksia hellästi. ' Missä äiti on? ' hän kysäisi ja katsoi ympärilleen talossa samalla kun enkeli-tyttö irrotti otteensa hänestä ja halasi Riniä-?- ' Se on kaupassa, tulee ihan kohta '. *

* Tyttö piti silmiään auki, katsoi eteensä kun he lensivät. Hän kuunteli enkeliä. "Puutteita näössäsi? Onko jokin vialla sun näössä?" Rin kysyi Elliotilta huolestuneella äänellä. Hän piti silmänsä auki koko matkan taivaaseen asti. Kun he saapuivat sinne toinen laski tytön pilvien päälle. Catherine kuunteli miestä samalla kun tuota katsoi tarkkailevasti vihreillä silmillään. "Tiedän ettet anna mun pudota täältä, mä luotan suhun" hän sanoi pienesti hymyillen ja otti enkeliä kädestä kiinni -?-. "Mennääs kattoo miten sun perhees voi" neiti sanoi ja lähti enkelin kanssa kävelemään -?-. *

* Elliot odotti, että Rin oli päässyt kiipeämään selkään ja korjautti sitten siipiensä asentoa lento-valmiuteen. Hän aukasi huoneen isoimman ikkunan ja vielä yhden taakse vilkaisun jälkeen, hyppäsi siitä ulos. ' On aivan mahtavaa nähdä taas, näkö-kyvyn tärkeyttä ei tajua kokonaisuudessaan kun vasta sen menetettyään. Tosin on minulla vielä jotakin puutteita tässä. ' Hän sanahti, eikä kertonut mitä tuolla tarkoitti, koska ei halunnut huolestuttaa. Olihan se aika huolestuttavaa, että puoli-sokea enkeli lensi. Hän ei lentänyt kohtisuoraan taivaaseen vaan loivasti vinottain. He saapuivatkin pian tuttuun taivaan-valtakuntaan ja Elliot laski varovasti tytön maahan...tai siis pilvien päälle. ' Luulen, että pystyt seisomaan pilvien päällä tunnin...pari, ennenkuin putoat... jota en tietenkään anna tapahtua. ' *

* Rin katsoi toisia kuunnellen samalla mitä Elliot puhui. Hän vain nyökkäsi pienesti ja kiipesi miehen selkään, istahti tyvi-kohdan päälle. "Mennään sitten" tyttö sanahti ja kietoi kätensä enkelin ympärille pitäen kiinni ettei vain tippuisi sitten matkan aikana. He lähtivät liikkelle -?. "Miltä tuntuu kun näet taas?" Catherine kysyi Elliotilta pieni hymy huulillaan ja piti silmänsäkin auki. Hänen ajatukset vaelsivat takaisin niihin aikoihin kun tapasi Elliotin, eihän siitä ollut kuitenkaan kuin vaan muutama kuukausi, mutta kaikki oli silloin jännittävää ja hieman outoa. Olihan heidän elämänsä tälläkin hetkellä hieman outoa, nefili ja enkeli. Tyttö ei ollut ylpee siitä kun oli nefili, ei ollut ylpeä edes papastaan, oli pettynyt pappaansa. *

* Elliot nyökkäsi hymyillen ja katsahti Allieniin sanoessaan. ' Jää sinä tänne pitämään huolta tyttärestämme ' hän sanoi sen lempeällä ja rakastavalla isän äänellä. Elliotin oli vieläkin hankala uskoa, että hän ihan oikeasti oli isä, se tuntui mukavalta, vaikka alussa se olikin huolestuttanut häntä aikalailla. ' Parempi lähteä valoisalla aikaa, pimeällä kun on hankala lentää, kun ei näe minne on menossa ' hän sanoi hymyillen ja iski tytölle silmää. ' Hyppäähän kyytiin ' Enkeli sanahti ja levitti siipensä ensin sivulle ja taittoi ne sitten eteenpäin, niin että selkä jäi paljaaksi ja sinne oli mahdollista hypätä, jos istahti tyvi-kohdan päälle, niin että siivet pystyi levittää taakse, tehden lentämisestä mahdollista. *

* "Voin mä tullakin" Rin vastasi miehelle samalla kun tuota katsoi. Hän käänsi katseensa Allieninn ja Alexandraan hymyili noille. Tyttö ei  tiennyt mitä sanoisi tai tekisi. "Mennäänkö me nyt vaiko milloin?" Catherine kysyi Elliotilta kun tuota taas katsoi ja samalla mietti oliko toinen nähnyt ne alusvaatteet jotka häänellä oli päällään yksi ilta, ne uudet joita enkeli sai tunnustella kun ei nähnyt. *

* Elliot tapitti tyttöä ja pudisti sitten päätään. ' En ole vielä, mutta nyt kun mainisit niin voisin käydä katsomassa. Haluatko tulla mukaan ? ' Enkeli kysäisi. Hänellä oli taka-ajatuskin, minkä voisi tehdä samalla reissulla, kaksi kärpstä yhdellä iskulla, niinkuin oli tapana sanoa. ' Jos halua tulla niin A voi pitää huolta Alexandrasta ' hän lisäsi vielä *

* "Mitä me tehdään tänään?" Rin kysyi Elliotilta. Hän katsoi miestä ja sitten lastaan ja Allienia. "Oletko jo käynyt katsomassa miten äitisi ja siskosi voivat?" tyttö kysäsi enkeliltään. Hän ei oikein tiennyt mitä sanoisi, ei tiennyt mitä haluaisi edes tehdä. Catherine mietti mitä hänen ystävilleen mahtoi kuulua, mietti myös mitä mieltä muut enkelit olivat hänen ja Elliotin suhteesta kun tyttö oli nykyään nefili. *

* Elliot katsoi Rinin perään, kun tuo meni vaihtamaan vaatteita. Allien kääntyi heti häneen päin ' No? Löysitkö ? ' tuo kysyi. ' En ' Elliot vastasi lyhyesti ja päästi raskaan huokaisun. Rinin palatessa takaisin, Enkeli pakotti poissaolevan ilmeensä vaihtumaan takaisin normaaliksi ja pikaiseksi hymyksikin. *

* Rin katsoi kun mies antoi kevyen suukon Alexandran otsalle ja suukon Rinin huulille. "En tiedä" hän vastasi enkelilleen samalla kun katsoi tuota. Tytöllä ei ollut hajuakaan mitä haluaisi tehdä, sen vain tiesi et halusi viettää aikaa toisen kanssa koska pelkää edelleen et menettää miehen. Catherine nousi lattialle seisomaan nojatuolista, tytär sylissään, vei lapsen rattaisiin ja meni yläkertaan huoneeseen vaihtamaan vaatteet. Hän puki päällensä mustat farkut sekä punasen topin, ei laittanut mitään muuta koruja kuin medaljonginsa kaulaan. Saatuaan vaatteet vaihdettua Rin palasi takaisin alakertaan nojatuolille istumaan ja katsoi toisia. *

* Elliot asteli Rinin ja Alexandran luokse, antaen kevyen suukon lapsen otsalle ja Rinin huulille-?- ' huomenta ' Enkeli sanoi hymyillen ja vilkaisi Alleniin poissaoleva ilme kasvoillaan, joka kesti tosin vain sekunnin ennenkuin palautui hymyksi. ' Mitä haluaisit tehdä ?  ' Tämä sitten kysäisi Riniltä samalla kun ravisutteli kosteita sipiään samallatavalla kuin Allien aikasemmin. Laskostaenne sitten selkänsä taakse. *

* Rin kuunteli mitä toinen vastasi. Kuullessaan ulko-oven avautuan hän kääntyi katsomaan ulko-ovelle ja hymyili Elliotille kun näki tuon. "Huomenta sullekin" tyttö sanoi miesenkelille ja katsoi sitten Alexia sylissään joka oli nukahtanut. Hän katsoi hetken aikaan nukkuvaa tytärtään ja nosti katseensa Alexandrasta kahteen muuhun enkeliin. "Mitä me tehdään tänään?" Catherine kysyi toisilta. *

* Allien oikasi jalkansa suoraksi, ottaen rennon asennon siinä sohvalla. Hän vilkaisi Riniä tuon kysyessä missä Elliot oli. Allien nojasi päätään sohvan selkänojalla, katsoen pää hieman ylöspäin kallellaan kattoa. ' ulkona, tulee varmaan kohta ' Enkeli vastasi ja kuin tilauksesta Elliot tuli ovesta, kosteita hiuksiaan ravistellen. ' Onpas sielä ihanan raikas ilma ' Mies sanoi hymyillen ja katsoi tuota kolmikkoa siinä, sen näkösenä kun olisi ihan vain piipahtanut ulkona hakemassa aamulehden tai vastaavaa *

* Cat istui olohuoneessa kun Allien tuli sisään Alexandran kanssa. Hän otti tytön syliinsä kun neitoenkeli ojensi tytön Rinille. "Huomenta" Catherine sanoi Allienille ja katsoi tuota ja katsoi sitten tytärtään. "Missä Elliot on?" hän kysyi Allienilta ihmeissään, ei ollut nähnyt miestä eilisen jälkeen. Ulkona oli aamukaste, tyttö katsoi toista kun tuo ravisteli siipiään ja istuutui sohvalle. *

* Allien oli käynyt Alexin kanssa aamulenkillä ja heidän palattua takaisin, oli Rin jo herännyt ija istui olohuoneessa-?- ' Huomenta Rin ' Allien sanoi hymyillen ja ojensi Alexin tuon syliin-?-Neito enkeli istahti ite sohvalle, kun oli ensin ravistellut kosteita siipiään, ulkona oli nimittäin aamukaste-?- *

* Rinillä ei ollut tietoa et mies oli kantanut hänen yläkertaan sängylle eikä tiennyt et toinen oli peitellyt hänet, ei tuntenut edes suukkoa otsallaan vaikka toinen oli sellaisen antanut.

Aamulla tyttö heräsi joskus kymmenen aikaan siihen kun aurinko paistoi ikkunasta. Hän katsoi ikkunaan päin kunnes nousi istumaaan sängylle. "Miks mua väsyttää vieläkin?" Catherine mietti ääneen mutta nousi kuitenkin ylös sängystä, ei muistanut et oli nukahtanut sohvalle. Alakertaan saavuttua hän suuntasi suoraan jääkaapille, otti sieltä jogurtin ja alkoi syömään sitä. Talo näytti jotenkin autiolta kun ei nähnyt ketää kotona -?-. Pian Rin suuntasi vessaan, kävi siellä asioillaan ja meni olohuoneen nojatuoliin istumaan nostaen jalat ylös tuolille myös samalla katsoen ympärilleen. *

* Elliot hymyili rakastavasti kun Rin haukotteli ja käpertyi sitten sohvalle nukkumaan. Elliot meni hiljaa keittiöön, tehden itselleen pari voileipää. Syötyään hän palasi olohuoneeseen ja nosti nukkuvan Rinin syliinsä-?- Enkeli kantoi tuon yläkerran sängylle ja peitteli -?- Annettuaan yö suukon tytön otsalle-?- Mies palasi alakertaan ' Allien pysytkö täällä? ' hän kysyi ja saatuaan myöntävän vastauksen, enkeli livahti ulos. * 
/ saa skipata aamuun tai jotain jos tahtoo (:

* Rin kuunteli toisia, istui sohvalla ja katsoi muita. Hän ei tiennyt kestä enkelit puhuivat ja ei edes kysynyt, uskoi et Elliot kertoisi sitten kun itse haluaisi. "Alexanndran hiukset ovat kasvaneet aika paljon.." tyttö ajatteli ääneen kun katsoi pientä tytärtään jonka hiuksia neitoenkeli letitti. Oli jo ilta -?-, Rin haukotteli pari kertaaa kun häntä alkoi väsyttämään. Hän oli ajatuksissaan mutta kuulisi jos joku sanoisi jotain. Tytön teki vain mieli käpertyä sohvan nurkkaan ja nukahtaa, hänen silmänsä vaipuivat kiinni eikä kulunut kauaankaan kun Catherine jo nukkui siinä sohvalla käpertyneenä. *

* Elliot kuunteli hiljaa mitä Rin sanoi ja nyökkäsi sitten mietteliäästi ' Ei, antaa heidän levätä vielä, käyn katsomassa heitä myöhemmin ' hän sanoi ja hymyili sitten hieman tytölle. Enkeli kääntyi Allieniin päin ' Allien, oletko kuullut mitään Kalonasta ? ' hän kysyi tuolta. ' Vähän jotain.. kuinka niin ? ' Neito-enkeli letitti juuri Alexin hiuksia ja vilkaisi Riniä ja Elliotia. ' Ei mitään, kunhan kysyin ' Elliot vastasi hieman mietteliäästi ja ravisutti sitten itseään, ikäänkuin pudistaakseen ajatuksensa pois. Enkeli kääntyi takaisin Rinin puoleen ja jäi tapittamaan tuota siinä *

* Tyttö katsoi Elliotia, piti kuitenkin mielessään et Alex sekä neitoenkeli molemmat olivat samassa huoneessa. "Ei ne ainakaan silloin näyttänyt hirveen hyvin voivan ku käytiin antamassa lääkettä. Uskon kuitenkin et he voivat nyt hyvin" Rin sanoi ja toivoi et ne kaksi voisivat hyvin. "Haluatko mennä käymään heidän luonaan?" hän kysäsi Elliotilta, ymmärsi jos toinen haluaisi käydä perheensä luona. *

* Elliot tapitti Riniä ja vilkaisi Alexandraan, laskien sivumennen tuon enkeli-iän mielessään ja katsoen joko siipien tyvi-luut alkoivat näkymään vaatteen kankaan läpi, niin että kohta saisi alkaa leikkaamaan joko paidan selkään kaksi reikää siiville. Tai voisihan tyttö pitää samalla tyylillä vaatteita kun Allienkin, jos vaatteissa ei jo valmiiksi ollut niin neito-enkeli leikkasi paidan selkä-puolen kokonaan irti, jättäen vain vähän kangasta niskan taakse ja alaselkään. ' Miten Maria ja Elina voivat ? ' hän kysyi Riniltä ja mietti, mitä he voisivat seuraavaksi tehdä *

* Tyttö kuunteli enkeliään hiljaan hymyillen, sai sitten pehmeän suukon huulilleen. "Haluatko sä tehdä tai käydä jossain? Voitais tehdä jotain kivaa tai mennä jonnekin" Rin vastasi hymyillen edelleen. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasikin Allienin ja Alexandran, oli todellakin unohtanut nuo kaksi, käänsi kuitenkin katseensa takaisin Elliotiin. #Toivottavasti Allien ei ajattele mitään outoo meistä...# Cat ajatteli, ei halunnut vaikuttaa huonolta tai vastuuttomalta äidiltä. *

* Enkeli hymyili Rinille, rakkaus silmissään. ' Minäkin olen valmis tekemään mitä tahansa sinun vuoksesi, muista se ' hän sanoi tuolle ja vilkaisi sivulleen missä Alexandra ja Allien olivat, Elliot oli myös unohtanut kokonaan noitten läsnäolon. Hän suikkasi pehmeän suukon tytön huulille-?- ' Noh, haluatko tehdä jotain tai käydä jossakin ? ' hän kysyi tuolta, tapittaen tyttöä syvälle silmiin, painaen niitten värin mieleensä *

* Tyttö tapitti yhä enkeliä kun tuo kietoi kätensä hänen ympärilleen. "Tottakai m'ä autan sua ihan missä vaan. Mä oisin tehnyt mitä vaan sun takias" Rin sanoi hymyillen, oli unohtanut Allienin ja Alexandran jotka olivat yhä samassa huoneessa -?-. Hän vain tapitti Elliotia yhä hymyillen, tyttö oisi oikeasti tehnyt mitä vain pelastaakseen enkelinsä. Catherine ei tiennyt mitä sanoisi eikä tiennyt myöskään mitä tekisi vain tepitti miestä ja kietoi omat kätensä toisen niskan  taakse -?-. *

* Elliot vilkaisi nopeasti ympärilleen, kuin painaen paikan mieleensä jos menettäisi näkönsä samantien uudelleen. Hän vastasi tytön suudelmaan hymyillen ja tapitti tuota iloissaan, kun vihdoin taas näki tytön. ' Se on sinun ansiotasi, kiitos kun autoit meitä ' hän kiitti kaikkien haavoittuneitten puolesta. Enkeli kiersi kätensä hellästi tytön ympäri-?- ' Minäkin rakastan sinua Rin, enemmän kun olen koskaan rakastanut mitään ' Hän kuiskasi hiljaa, rakkaus äänessään *

* Rin katsoi edelleen miestä, tapitti tuota ihan kuin olisi odottanut jotain ihmettä. Hän ei ollut heti tajunnut mitä Elliot oli sanonut, sanoi vain "Mitä??" ihmeissään. Pian kuitenkin tyttö tajusi mitä toinen oli sanonut näöstään. "Sä sait sun näkös takas? Varmsasti?" Catherine kysäsi, nousi sohvalta ja meni miehen luokse ja suuteli tuota pitkään -?-. Hän ei kuitenkaan ollut ihan varma oliko kuullut oikein mutta luotti siihen et kuuli oikein ja luotti myös enkeliin joka oli sanonut saaneensa näkönsä takaisin vaikka näkikin vain mustavalkoisena. "Se on hyvä et sait näkösi takas. Uskon et saat varmaan pian värinäkösikin takas.Mä oon niin iloinen et sait näkös takas" Rin sanoi hymyillen ja piti miehen  päätä käsiensä välissä -?- samalla kun tapitti tuota, sanoi pian "Mä rakastan sua paljon Elliot." *

* Elliot nyökkäsi hymyillen ' niin sain, mutta ilman näköä niillä ei oo paljoonkaan hyötyä, sama kun sokea ajais autoa ' Enkeli naurahti hieman ja istahti takaisin sohvalle, oikoen jalkansa eteensä ja tapittaen eteensä, valmiina, jos näkö palautuisi, hän ei tiennyt, miksi siivet oli tullut ensin ja palaisiko hänen näkönsä ylipäätään koskaan takaisin. Pian mies säpsähti, kun oli näkevinään pienen harmaan kohdan pimeydestä. Enkeli räpytteli silmiään ja tottatosiaan, hän alkoi hahmottamaan ympäristöään, pian kaikki näkyi musta-valkoisena ja harmaana. Elliot henkäisi hieman ja hymyili ' Sain näköni takaisin.. tosin en värejä, kaikki on musta, valkoista ja harmaata ' hän kertoi *

* Rin katsoi Elliotia, oli hieman ihmeissään kun toinen sai siipensä takaisin. "Sul on siivet taas" hän sai sanottua kun miehen selkään ilmestyi siivet, tyttö haukkoi happea että pystyisi hengittämään. Mustahiuksinen tyttö ei tiennyt mitä sanoisi tai tekisi katsoa tapitti vain Elliotia, pieni hymy huulillaan. Olihan Catherine kyl iloinen et toinen sai siipensä takaisin, mutta ei voinut olla miettimättä saisiko mies näkönsäkin takaisin ja millaiseksi heidän elämänsä oikein mahtaisi muuttua jos mies ei saisi näköään takas. *

* Elliot venytteli ja tunsi selässään tärevää pistelyä. Pian tuntui kaksi kovaa vihlaisua eikä Enkeli voinut olla pikkasen huudahtamatta, kun siiven tyvet tulivat vauhdilla esiin ja alkoivat saamaan muotoa, kasvaessaan ihan silmissä. Eikä kestänyt kauankaan kun Enkeli oli saanut siipensä takaisin. Elliot huohotti raskaasti ja yritti saada hengityksen kulkemaan taas normaalisti, hän ei kuitenkaan voinut olla hymyilemättä *