• Wrong place at the wrong time (17) •

* Catherine kuunteli miestä hiljaan. Toisen läheisyys tuntui mukavalta eikä hän pystyisi kuvittelemaan olemaan enään erossa toisesta. Tyttö katsoi vampyyria. "Uskon sua" Erin sanoi hymyillen sekä suullaan että silmillään kun mies oli sanonut rakastavansa tyttöä enemmän kuin sanat pystyisivät koskaan kertomaan. Brunette oli jonkun aikaan hiljaa, katseli prinssiä vain. "Onkohan liian aikaista mennä jo nukkumaan?" hän mietti ääneen ja näytti miettelijäältä. Catherine katsoi toista taas ja kysyikin tuolta "Onko jotain ehdotuksii mitä tehtäis?" Hän haukotteli kerran ja nuolaisi huuliaan. Neiti vei oikean kätensä omiin hiuksiinsa ja pörrötti niitä vähän. Erin piti katseensa Kasparissa, rakastetussaan. Hän vei oikean kätensä miehen poskelle ja silitti sitä -?-. *

* Kaspar pudisti päätään hitaasti ja virnisti ' En tiedä millaisia täkäläiset koulut on, en ole koskaan.. opiskellut koulussa, minulla on aina ollut kotiopetusta ' mies kertoi ja upposi muutamaksi sekunniksi mietteisiinsä. ' Olisi mukava käydä katsomassa millaisia ne ovat ' hän tokaisi ja hymyili. Nuori prinssi nyökkäili tytön seuraaville sanoille, mutta vaikka hänen tuli mieli kysyä yhtä kun toistakin, pysyi hän hiljaa kun kerta toinen pyysi että annettaisiin asian olla. Hän silitteli tytön hiuksia hellästi kun tuo nojasi päätään hänen rintakehäänsä vasten. Kaspar henkäisi hiljaa huomatessaan yhtäkkiä katsovansa tyttöä suoraan silmiin ja kuunteli tuon sanoja. Mies vastasi suukkoon lempeästi, siirtäen kätensä Erinin selälle, halauksen tapaiseen. ' Minäkin rakastan sinua, enemmän kuin sanat pystyvät koskaan kertomaan ' hän sanoi hieman käheällä äänellä.

* Neiti katsoi prinssiä vihreillä silmillään. Hän kuunteli miestä hiljaan samalla pitäen katseensa toisessa. "Tiedätkö millaisia ne koulut täällä päin ovat?" Erin kysyi, hän hymyili pienesti ja kyllä neiti haluaisi käydä katsomassa täkäläisiä kouluja. "Käydään vain katsomassa" hän sanoi ja jatkoi kuuntelemista hiljaan. "Luulen tietäväni" brunette vastasi KAsparin kysymykseen ja kallisti päätään. Toine silitti neidin poskea, se tuntui hyvältä. "Voisin huomenna soittaa isoäidilleni ja kysyy et voisinko mitenkään käydä kouluni loppuun täällä. Paitsit et se tarkottaa sitä et Carlkin saa tietää asiasta ja hän ei varmaankaan ilahdu jos käyn kouluni täällä loppuun, varsinkaan nyt ku melkein vuos sitte karkasin.. Hän on vieläkin vihainen mulle" Catherine sanoi hiljaisella äänellään. "Mutta ei siitä sen enmpää.. Keskitytän vain tähän hetkeen jos käy" hän sanoi KAsparille hymyillen ja halasi toista -?-. "Paljonko muuten kello on?" tyttö kysyi samalla kun nojasi päätänsä miehen rintakehää vasten -?-, toinen oli ihana ja niin hellä. Hän kallisti päätään hieman että näki vampyyrin kasvot, katsoi miestä silmiin -?-. "Mä rakastan sua Kaspar, todella paljon" Erin sanoi ja suuteli miestä -?-. *

* Kaspar kuunteli hiljaa sylissään olevaa rakastaan. Hän oli uppoutunut osittain mietteisiinsä, mutta kuuli kuitenkin hyvin toisen sanat, pohti niitä vain samalla. ' Aika kuluu nopeasti silloin kun sen haluaisi suorastaan pysähtyvän kokonaan ' hän mutisi. ' Tiedätkö, jos haluat niin voisimme käydä katsomassa jotain täkäläistä koulua, jos vaikka päättäisit tulla siirtoon tänne.. ja jos vanhempasi päästävät ' Prinssi sanoi mietteliäästi ja katsoi tyttöä silmiin, saadessaankin tuolta sitten suukon. ' Tiedätkö sen turhauttavan tunteen, kun sanat ei riitä kertomaan mitä tuntee? ' hän kysyi toiselta pienesti virnistäen. ' Koska sanat ei kykyne kertomaan kuinka paljon sinua rakastan ja tekisin ihan mitä tahansa vuoksesi, tarkoitan sitä todella, Ihan mitä tahansa ' Kaspar sanoi vakaalla äänellä, painottaen tarkoituksella sanaa '' Ihan '' Hän silitteli rakkaimpansa poskea hellästi ja rakastavasti peukalollaan. *

* Catherine katsoi prinssiä ja olikin pian toisen sylissä, toinen oli kaapannut tytön helläsi syliinsä. Brunette tunsi Kasparin silityksen selällään ja kietoi omat kätensä miehen ympärille -?-. Hän kuunteli miestä hiljaan. "Siihen on vielä aikaa.. Mutta aika kuluu varmaan nopeasti, valitettavasti. En haluu joutuu susta erilleen taas, en haluu olla susta erossa" Erin sanoi hiljaan niin hiljaan että se oli melkein kuiskaus. Hän kietoi käsiään paremmin toiseen. Neiti käänsi päätään sen verran että pystyi katsomaan vampyyriä silmiin. "Ehkä.." Catherine aloitti, piti pienen taon kunnes jatkoi "Ehkä mä voisin yrittää käydä lukion täällä loppuun tarkoitan vaihtoon tulemista.." Hän ei ollut varma ehdottiko tuota vaiko sanoiko muuten vain. Neiti vei kätensä miehen pään molemmin puolin siis otti prinssin pään käsiensä väliin -?- ja antoi tuolle suukon huulille-?-. "Voisin tehdä mitä vain että voisin olla sun kanssas" hän sanoi normalilla äänellään ja katsoi Kasparia silmissää rakastava katse. *

* Kaspar kuunteli Eriniä hiljaa, keskeyttämättä tuota kertaakaa, vain silloin kun toinen puhui heidän ensi kohtaamisesta, pieni haikea hymy hiipi hänen huulilleen väkisinkin, palautuen kuitenkin pian taas normaaliksi. Kaspar oli vielä hetken aikaa hiljaa ennenkuin kaappasi toisen hellästi syliinsä-?- Silitellen tuon selkää rauhoittavasti-?- ' Anteeksi.. ajatus siitä että menettäisin sinut taas... no, se tuntuu pahalle, en haluaisi edes ajatella sitä, mutta en voi kieltää totuutta ' hän kertoi hiljaa, surullinen sävy äänessään. ' mutta siihen on vielä aikaa, nautitaan tästä ajasta mikä meillä on ja ehkäpä me jopa keksitään joku ratkaisu tähän pulmaan ' hän jatkoi pienen hetken jälkeen ja tälläkertaa äänessä kuului pelkästään rakkaus. *

* Brunette katsoi vampyyriä kun tuo kietoi sormensa hänen hiuksien ympäri. Erin kuunteli Kasparia hiljaan eikä liikkunut minnekään siitä. Hänen silmissä käväsi haikeus. "En tiedä.. Meidän oli Sarahin kanssa tarkoitus palata noin kahdenkymmenen päivän päästä mutta en halua lähteä.." neiti vastasi hiljaisella äänellä ja katsoi hetken aikaan käsiinsä. Hän ei halunnut ajatella vielä sitä että hänen pitäisi palata kotiin, siitä tuli vain surulliseksi. Catherine nosti katseensa takasiin prinssin kasvoihin. Hänen suunpielensä kaartuivat pieneen hymyyn kun toinen kysyi et muistiko tyttö sitä kun he ensi kertaa tapasivat. Erin muisti sen vielä ja vastasi "Muistan. Ei sitä voi olla unohtamatta et tapaan muukalaisen puistossa.. Paitsit et sä et oo enään muukalainen taino et oo ikinä ollutkaa mut siis nii. Muistaakseni sä ilmestyit ku tuhka tuulesta mun eteeni ku olin lähtemässä pois puistosta." Hän jatkoi muistelua mutta katsoi Kasparia hymyillen ja oli kuitenkin maan pinnalla eikä omissa maailmassa. "Miksi sä kysyit et kuinka kauan aion olla täällä? Se tekee olon surulliseksi ku sit joutuu ajattelemaan tulevaa" Catherine kysyi mieheltä eikä hymyillyt niin paljoon. *

* Kaspar katsoi Eriniä hymyillen, iloisena siitä että oli sattunut tuon tapaamaan, sitten hänen mieleensä tuli ajatus joka teki prinssin surulliseksi. Saadessaan suukon poskelleen hän kietoi sormensa toisen hiuksien ympäri-?- päästämättä tuota kauemmas itsestään. ' Minun on pakko kysyä.. kuinka kauan sinä aiot olla täällä? Tiedän ettet voi pysyä luonani täällä, kun sinulla on kotikin.. ' hän sanoi hiljaisella ja surullisella äänellä. Oli ikävää ajatella tulevaisuutta, mutta vielä ikävämpää olisi pyyhkiä se mielestä ja kokea sitten järkytyksen kun aika olisi hyvästellä. Parempi olla itsellekkin totuuden mukainen. ' Muistatko sitä kertaa kun me ensi kertaa tapasimme ? ' hän kysyi hieman hymyillen tällä kertaa. *

* Neiti katsoi miehen kirkkaita silmiä. Ne olivat kauniit ja Catherine tunsi olonsa lumotuksi kun katsoi Kasparia silmiin. Hän kuunteli toista hiljaan. "Ei mul taida olla ehdotuksii tekemisen suhteen.." neiti vastasi hiljaan ja yritti miettiä heille tekemistä mutta päätä särki. Erin siirtyi lähemmäksi vampyyriä katsoen tuota koko ajan ja antoi suukon toisen poskelle -?-. "Onko sul jotain toiveita et mitä tehtäis?" hän kysyi prinssiltä pienesti hymyillen. *

* Kaspar tapitti lempeästi Eriniä, kirkkaiden silmien suoraan palaen rakkaudesta tuota kohtaan. ' Ei minullakaan ole nälkä ' hän sanoi toisen esittäessä vasta kysymyksen. ' Olisiko sinulla toiveita, mitä haluaisit tehdä? '  Nuori prinssi kysyi.  Sänky tärähti hieman kun Kaspar vaihtoi asentoaan parempaan ja katsoi hetken aikaa ikkunan suuntaan ennenkuin käänsi kirkkaat silmänsä taas sängyllä istuvaan tyttöön. *

* Erin katsoi miestä unisen näköineä. Hän kuunteli mitä prinssi puhui. "Hyvä ettei ole unta" tyttö sanoi ja hymyili. "En tiedä mihin heräsin. Mutta ei se sun vikas oo et heräsin" Catherine sanoi ja haukoitteli. Hän nousi istumaan pitäen katseensa Kasparissa. Neiti hymyili ja vastasi miehen kysymykseen "Ei mul oo nälkä. Entä onko sulla nälkä?" Erin haki omalla kädellään Kasparin kättä -?- ja kallisti päätään. Hän voisi katsoi toista vaikka kokonaisen päivän. *

* Kaspar silitteli rauhallisesti Erinin hiuksia, varoen herättämästä toista, tyttö kun oli varmaankin aika väsynyt ja kaipasi hieman unta. Prinssi hymyili entistä enemmän kun kuuli toisen puhuvan unissaan ja mietti mitäköhän unta toinen mahtoikaan nähdä. Kaspar vaistosi kun tyttö heräsi ja vetäisi hitaasti kätensä pois toisen hiuksista. ' Ah, sinä heräsit, toivottavasti et minun takiani.. ja ei, tämä ei ole unta ' hän sanoi hymyn yhä karehtiessa nuoren miehen huulilla. ' Onko nälkä ? ' hän vielä kysyi tuolta. *

* Tyttö näki vampyyristä unta. Unessa oli myös muistoja kaksikon ensimmäisestä tapaamisesta.

On pimeää.. Missä oikein olen? Mitä tuolla taphtuu? Ihmettelen ja käännyn katsomaan metsän rajaan. Nousen penkiltä varovasti ylös ja lähden kävelemään matkalaukkuni kanssa pois mutta pian edessäni onkin mies, tuntematon. Hän oottaa minua kädestä kiinni eikä päästä irti. Pian huomaankin olevani miehen olkapäällä, mies lähti kävelemään. Potkin ja löin häntä, mutta se ei hyödyttänyt, toinen ei päästänyt minusta irti. Saavuimme autojen luokse ja mies heitti minut auton takapenkille. Lähdimme ajamaan, yritin soittaa kännykälläni mutta mies huomasi ja otti laukkuni pois minulta, kännykkäni oli laukussani. En tiedä minne olimme menossa mutta minua pelotti.

Jonkun ajan kuluttua saavuimme suuren rakennuksen luokse, se näytti kartanolta. En ollut varma oliko rakennus kartano vaiko mikä, koska oli pimeää. Mies pysäytti auton, meni ulos ja avasi takoven. Hän otti musta kiinni ja lähti talluttamaan rakennusta kohti. Minut vietiin huoneeseen. Nukahdin jossakin vaiheessa huoneessa olevalle nojatuolille, itkin itseni uneen.

Aamulla herättyäni katselin ympärilleni huoneessa. Huone oli makuuhuone. Pian huomasinkin sen saman miehen nojaavaan oveen, katsoin häntä varovasti. Kuka hän oikein on ja mitä hän oikein aikoo tehdä minulle? Mies käveli hitaasti luokseni, hän otti sormillaan leuastani kiinni ja kohotti ylöspäin että jouduin katsomaan miestä silmiin. En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin nytten. Mies oli ja käyttäyti pelottavasti. Hän irrotti otteensa leuastani, käänsin katseeni ikkunaan. En kerennyt reagoimaan mitenkään kun huomasin olevani miehen sylissä. Hän vei minut sängyn päälle makaamaan ja jäi istumaan viereeni. Makasin selälläni sängyllä ja katsoin ylös. Hän alkoi puhumaan, kertoi miksi oli tuonut minut tänne mutta en ymmärtänyt kaikkea, en saanut vastausta äänettömään kysymykseeni et miksi hänen oli pakko tuoda minut tänne. Mies nosti kätensä ja alkoi silittämään hellästi poskeani, hän kertoi ettei ollut koskaan aiemmin tuonut ketään iohmistä tänne, hän ei pystynyt tappamaan minua. Mies pyysi anteeksi. En estänyt häntä silittämästä poskeani, katsoin miestä vihreillä silmillään, miehenkin silmät olivat vihreät. Nytten kun tarkemmin katsoin hätnä, hän oli hyvännäköinen ja hänen silmänsä olivat kauniin vihreän näköiset. Katsoimme toisiamme silmiin ja ollimme hiljaan.

Erin ei kuullut kun Kaspar tuli huoneeseen. Hänen suupielensä olivat kaartuneet pienen hymyyn, hän hymyili kun näki unta. Neiti ei ajateelut mitään. Hän ei tuntenut toisen silitystä hiuksissaan. Catherine alkoi puhumaan unissaan "Sinulla on kauniit silmä.." Hän liikahti hieman, suoristi toista jalkaansa eikä ollut enään käpertyneenä. Tyttö ei tajunnut avanneensa silmänsä, hän katsoi tyynyään. Erin kääntyi hieman pitäen silmiään auki ja huomasi Kasparin istuvan sängyllä. "Onko tämä unta?" hän kysyi ja haukotteli, ei ollut varma näkikö enään unta. *

* Kaspar saapui kuuden vampyyrin luokse jotka nyökkäsivät prinssille kunnioittavasti. ' Montako heitä on ja missä he ovat? ' Hän kysyi rauhallisesti. ' Kartanon sivusta vähän matkaa on 16 hengen porukka ' Joku vastasi ja sen jälkeen kaikki hiljenivät odottavasti. ' Osoitetaan heidän kuvitelmansa vääräksi, toivottavasti olette hyviä näyttelemään ihmistä ' prinssi mutisi ja ohjasi joukkonsa kartanon sivustalle.
-----------------------
Puolen tunnin päästä prinssi meni kylpyhuoneeseen putsailemaan haavojaan, mokomilla humalaisilla oli vaarnatkin ollut mukana ja Kasparin oli pitänyt näytellä kuollutta melkein vartin ajan. Saatuaan itsensä putsattua mies suunnisti kulkunsa omaan huoneeseensa mistä löysi Erinin käpertyneenä. Lempeä hymy tuli väkisinkin nuoren prinssin huulille kun tämä istahti varovasti sängylle ja silitti hellästi tytön hiuksia-?- *

* Erin kuunteli mitä Kaspar vastasi, hän katsoi miestä hieman kysyvän näköisenä. "Okei.. Nähään myöhemmin sit" neiti sanoi ja meni sisälle kartanoon. Catherine suuntasi suoraan vampyyrinsä huoneeseen ja sinne saavuttuaan hän juoksi ja hyppäsi sängylle makaamaan selälleen. Tyttö katseli kattoon, hänellä oli tylsää mutta ei hän halunnut mennä olohuoneeseenkaan tai käytävälle. Hän ei luottanut kunnolla niihin muihin vampyyreihin. "Mitäköhä sitä tekis.." Erin sanoi hiljaan itsekseen. Hän riisui kenkänsä, otti peiton pois altaan ja käpertyi keskelle sänkyä. Neiti vetäs peiton päällensä, ei hänellä ollut kylmä, taino ei ainakaan kovinkaan kylmä. Catherine tunsi itsensä väsyneeksi joten hän sulki silmänsä ja pian hän olikin jo unten mailla näkemässä unta Kasparista. *

* Kaksikon kävellessä kartanon pääovea kohti Kaspar mietti ihan muita asioita, kun mitä ehkä sillä hetkellä olisi pitänyt tai luullut. Hän säpsähti hieman tytön puhuessa. ' Tuota, minun pitää hoitaa eräs asia, mutta nähdään sen jälkeen ' hän sanoi pahoittelevasti samalla kun avasi toiselle oven. Tytön mennessä kartanon sisään-?- hän sulki oven jääden itse ulkopuolelle ja suunnaten sitten kulkunsa kohti kauempana olevia vampyyreitä.

* Tyttö katsoi ikkunasta ulos, välillä vilkaisi Kasparia joka ajoi. Hän oli omissa ajatuksissaan, ajatteli tulevaa. Jonain päivänä Erinin pitää palata takaisin, siitä tuli neidille haikea olo. Catherine ei halunnut ajatella asiaa, ei nytten kun kaikki on hyvin. Hän halusi keskittyä tuohon hetkeen ja vampyyriinsä. Tyttö jäi hetkeksi istumaan autoon kun he saapuivat kartanolle, ei ihmetellyt miksi muita vampyyreitä oli tuolla tai siis Kasparin luona. Erin nyökkäsi myöntävästi Kasparin kysymykseen ja nousi autosta. Kaksikko lähti kävelee kartanoon sisälle -?-. "Mitäs me nytte tehtäis?" neiti katsoi miestä hymyillen pienesti. *

* Kaspar vilkaisi sivusilmällään vieressään istuvaa tyttöä ja antoi luvan itselleen uppoutua mietteisiinsä. Prinssi säpsähti kuitenkin pian ajatuksistaan kun kartanon jylhä profiili tuli näkyviin. ' Noniin, kotona ollaan ' hän mutisi ja kaarsi auton rakennuksen viereen parkille. Auton luokse tulikin pian muutama vampyyri ja nuo selittivät prinssille kiihkeästi jotain, mistä oli vaikea saada selvää. ' Noniin, rauhoittukaas ja yksi kerrallaan kiitos ' hän sanoi rauhallisesti. Vampyyrien suusta tuli yhtäaikainen huokaisu ja pian yksi heistä alkoi selittämään alusta, sen verran hiljaa, että vain vampyyrin tarkat korvat sai poimittua sanat. Vampyyrin lopetettua Kaspar vain nyökkäsi tyynesti. ' selvä, hyvä kun kerroitte, hoidan asian ' tuo ilmoitti ja kääntyi noitten lähdettyä Eriniin päin ' noniin, mennäänkö sisälle ? ' *

* Erin katsoi edelleen miestä mutta vilkaisi ulos tuulilasista, ihmiset pakenivat sadetta. Se oli hieman huvittavaa tytön mielestä kun jotkut juoksivat autoihinsa ja jotkut vaan juoksivat sadetta pakoon leffateatteriin. Hän naurahti, katsoi sitten taas Kasparia hymyillen ja kuunteli tuota. Catherine vain nyökkäsi prinssin sanomiselle ja kääntyi penkillään oikeinpäin ja laittoi turvavyön kiinni. Hän katsoi ikkunasta ulos kun he lähtivät perkkipaikalta. Tyttö alkoi lämmetä, ei ollut enää kylmä, olihan lämmitys päällä. Hän vei kätensä siihen mistä tuli lämmintä ilmaa, piti kättään hetken aikaan siinä kunnes piti sitten käsiään sylissään, vilkaisten sivusilmällä vampyyriä. #Mitäköhän tapahtuu sitten ku mun pitää palata takaisin jenkkeihin? En halua olla erossa hänestä, mut ei isoäiti eikä veli kuitenkaan anna mun jäädä tänne..# brunette neiti ajatteli kun katsoi ikkunasta ulos, vesipisarat valuivat ikkunaa pitkin alas auton ulkopuolella. *

* Kaspar katsoi ikkunasta kuinka ihmiset pakenivat sadetta kuka minnekkin, kukaan ei ollut näyttänyt tajuavan ottaa sateenvarjoa mukaansa. Prinsi sääti lämmitystä vielä pikkasen suuremmalle ettei Rinillä olisi kylmä. ' Luulen, ettei tässä sateessa kannata lähteä enää minnekkään, mennään takaisin kartanolle, voidaan palata tänne aina kun vain halutaan. ' Hän sanoi ja lähti peruuttamaan autoa pois parkkipaikalta. Kaspar oli juuri muistanut erään asian, erään esineen. *

* Tyttö tunsi toisen vastaavan halaukseen, se oli mukavaa. Brunetesta tuntui, tai ainakin melkein, että olisi onnensa kukkuloilla vaikka oli joitakin pieniä huoliakin, jonkun mielestä pieniä mutta jonkun mielestä suuria. "En tiedä.. Haluatko sä et palaamme takaisin?" Erin vastasi ja esitti samalla kysymyksen- Hän katsoi toista silloinkiin kun he kävelivät autolle. Tyttö kävi pelkääjän paikalle istumaan, katsoi tuulilasista eteen mutta kääntyi katsomaan prinssiä sillein että olisi selkä pelkääjän ovea päin. "Ehkä hieman kylmä.. " Catherine vastasi hiljaisella äänellä. Hän oli unohtanut jo et heidän piti käydä siellä yhdessä paikassa järven luona. *

* Kaspar oli iloinen saadessaan anteeksi tytöltä ja halasi tuota varovasti takaisin, saadessaan halin. ' En tiedä, mitä haluaisit tehdä, vai haluaisitko jo palata takaisin? ' Hän kysyi. He menivät yhdessä takaisin autoon ja prinssi käynnisti auton, niin, että sai lämmittimen päälle, vaikka ei sillä, ei hänelle tulisi kylmä ihan niin helposti. ' Onko kylmä, liian kuuma? ' hän kyseli. Oli vaikea tietää, kun oli ollut vampyyri koko ikänsä eikä tuntenut samalla tavalla kylmää ja lämmintä kuin ihmiset. *

* Catherine katsoi ympärilleen siellä ulkona kunnes katsoi Kasparia. Hän ei tiennyt mitä pitäisi tehdä vaiko pitäisikä edes tehdä mitään. Tyttö kuunteli prinssiä hiljaan pitäen katseensa tuon kasvoissa. "Huomasin kyl sen pojan ku olimme lähdössä.. Kiitos kun kerroit mikä sua vaivasi.." hän sanoi hiljaan. "Ei meidän oo mikään pakko mennä enään leffaan siis leffateatteriin jos et halua. Ja saat anteeksi" neiti sanoi ja halasi vampyyriä -?-. Erin kallisti päätään ja katsoi Kasparia ja sitten kysyi "Mitäs nytten tehdään?" Neidin vaatteet olivat hieman märät vesipisaroista mutta tyttö ei välittänyt, sade oli jotenkin raikasta hänen mielestään ja tuolla hetkellä hän piti sateesta. Catherinen kasvoilla oli pieni suloinen hymy kun katsoi prinssiä hiljaan. "Palataanko me takaisin sinne kartanoon vaiko mitä me tehdään? Mennään nyt kuitenkin autoon, vaikka sateessa onkin ihan kiva seistä" hän kysyi, otti toista kädestä kiinni ja lähti miehen kanssa autolle -?-. *

* Heti kaksikon päästyä ulos, Kaspar nosti katseensa kohti taivasta ja sieppasi  vesipisaroita suuhunsa. Oli onni, että ulkona sattui satamaan. Hän hengitti muutamaan kerran syvään ja sai itsensä rauhoitettua, vielä pieni hetki ja silmät ja hampaat palasivat entiselleen. ' Ah, anteeksi tuo äskeinen. Näithän sen pojan joka kaatui portaissa? Hänen polvestaan vuosi hieman verta. Minun on vaikea olla noin monen ihmisen joukossa, olisi pitänyt valmistautua paremmin. Ensi kerralla.. jos sellaista siis tulee, tuon omat eväät mukanani... ' Vampyyri mutisi kulmat hieman kurtussa. Pian hän kuitenkin terästäytyi ja hymyili Rinille anteeksi pyytävästi. *

* Erin katsoi toista hiljaan miettien mitä prinssille oikein tapahtui tai mitä oli tapahtumassa. Hän nyökkäsi pienesti ja lähti Kasparin kanssa pois salista suoraan ulos raittiiseen ulkoilmaan -?-. Ulkona satoi vettä -?-. Tyttö oli huomannut juuri ja juuri ne kulmahampaat kun mies sihahti. #Vuotaako jostakin verta vaiko joku haju? Mul on viel paljon opittavaa vampyyreistä..# hän ajatteli mutta pudisti ajatukset pois. "Parempi?" Catherine kysäsi samalla kun katsoi toista hieman sen näköisenä kun ei ymmärtäisi jotakin. *

* Kaspar oli tiukasti maahan jähmettyneenä, pystymättä liikahtamaankaan. Hän yritti kaikenvoimin työntää hajua kauemmas itsestään ja keskittyä siihen missä oli. Lopulta hän takertui Rinin hajuun ja kietoi itsensä siihen, pystyen sitten liikkumaan, mutta jähmeästi. ' Mennään ' hän sihahti ja toinen saattoikin huomata silloin esiin tulevat kulmahampaat, jotka olivat lyhentyneen ihan himpunverran, mutta olivat kuitenkin vielä tavanomaisia ihmisen kulmahampaita selvästi pidemmät. Silmät olivat täysin mustat. Prinssi vastusti tahtoa hyökätä kaatuneen lapsen jalan kimppuun ja nuolla veren pois ja iskeä sen jälkeen hampaansa pehmeään ihoon... okei, sitä ei saanut nyt ajatella, piti vain keskyttyä pääsemään pois salista ja koko elokuva teatterista. *

* Catherine katsoi Kasparia ja nousi seisomaan samalla kun tuota kuunteli. "Juu mennään sitten vaan" hän sanoi pienesti hymyillen ja olikin lähdössä mutta toinen olikin hänen tiellään -?-.

Joku lapsi kaatui kauempana, Erin katsoi vampyyriä hiljaan ja huomasi tuon jähmettyneen. "Tuu mennään" hän sanoi ja otti prinssiä kädestä kiinni lähtien tuon kanssa salista tai ainakin yritti. Tyttö kääntyi katsomaan Kasparia ja hiljaan tapitti tuota silmiin, huomasi tummentuneet silmät mutta ei ollut varma mitä se tarkoitti. *

* Kasparia ei niinkään häirinnyt se, että hän näki salissa yllättävän hyvin. Elokuvan loputtua hän kääntyi katsomaan tyttöä, pienesti hymyillen. ' Se oli mielenkiintoinen ' hän totesi hyväksyvästi. Ne vähäisen ohjelmat mitä hän joskus katsoi kartanon teeveestä, eivät olleet mitään verrattuna valkokankaassa näytettävään. No, tulihan koettua uusi kokemus, mutta tätä ei ehkäpä tulisi koettua toistakertaa. Ympärillä oli turhan paljon houkutuksia vampyyrille. ' Nyt olisi mukava saada raitista ilmaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan ' hän sanoi hieman hermostuneen oloisesti. 
Samassa kauempana tömähti pienesti, kun joku lapsi kaatui saliin johtavissa portaissa ja alkoi itkemään, kun polveen tuli haava, josta vuosi verta. Kaspar vetäisi terävästi henkeä ja hänen silmänsä tummenivat uhkaavasti. Kulmahampaat tulivat hieman esiin. Nuori vampyyri jähmettyi paikoilleen. *

* Catherine seurasi elokuvaa ja tunsi toisen käden omassaan. Hän hymyili siinä pimeässä kun prinssi silitti hellästi rystysiä. Tytöstä oli parempi et salissa oli pimeää, koska silloin ei aurinko tai valo muutenkaan häiritsisi, tyttö yleensä katsoi kotonaan leffoja pimeässä, tai ainakin niin pimeässä kuin pystyi. Elokuva vaikutti mielenkiintoiselta, eikä neiti kääntänyt katsetta pois valkokankaasta.

Jossakin vaiheessa elokuva loppui ja valot alkoivat hiljalleen syttyä -?-. Erin kääntyi katsomaan Kasparia ja kysyi "Mitä mieltä olit leffasta?" *

* Kaspar pyöritteli huvittuneena päätään tytön sanoille, eikä vastannut. Elokuva alkoi ja ikivanha prinssi todellakin yllättyi. Äänet olivat kovemmat kun hän olisi voinut kuvitellakkaan ja ne värit ja kaikki.. hän ei olisi voinut koskaan uskoa, että ihmiset pystyisivät toteuttamaan moista. Sivusilmällä hän huomasi Rinin hamuilevan hänen kättään ja ottikin tytön kädestä hellästi kiinni, silittämällä peukalollaan hellästi käden rystysiä. Katseensa hän piti valkokankaassa. Valojen sammuttaminen ei estänyt lainkaan häntä näkemästä, olihan vampyyreillä hyvä näköaisti. Samoin kun haju ja maku-aisti ja he sattuivat juuri istumaan erittäin suuressa salissa, joka oli täynnä ihmisiä. Ei mitenkään helppoa heikäläiselle. *