• Wrong place at the wrong time (17) •

* Kaspar makoili sängyllään kun kuuli kopustusta oveltaan. Hajuaistinsa avulla hän tiesi heti, että koputtaja oli Erin. # Kappas, tyttö uskalsi siis tulla, en taidakkaan olla ihan niin pelottava hänen mielestään, harmi # Prinssi ajatteli ja nousi ylös sängyltä. Hän avasi hitaasti oven ja katsoi tyttöä ' Tuliko nälkä ? ' hän kysäisi ja astui ulos huoneesta, sulkien oven perässään. Nuori vampyyri lähti sitten kävelemään portaita kohti ' ala tulla ' hän sanahti ja tervehti ohi menevää vampyyri miestä joka katsoi nälkäisen näköisenä tyttöä, mutta ei uskaltanut mennä lähemmäksi, kun prinssi oli siinä. *

* Tyttö makoili sängyllään, miettien miksi ei vain mennyt alakertaan syömään kun oli nälkä. "Ehkä pitäis.." hän mietti ääneen. Rin nousi sängyltään, meni kylpyhuoneeseen katsomaan peilistä itseään, löysi kaapista harjan ja harjasi kosteat hiuksensa. Saatuaan hiuksensa harjattua, Catherine meni takaisin huoneeseensa ja huoneensa ovesta varovaisesti ulos kuitenkin katsoen ympärilleen. #Toivottavasti kukaan ei hyökkää kimppuuni..# hän ajatteli samalla kun koputti viereiseen oveen joka kuului Kasparille. Tyttö myönsi itselleen ettei uskaltanut mennä yksin alakertaan, pelkäsi vampyyreitä eikä halunnut kuolla ei tuolla. *

* Kaspar tajusi vasta huoneeseensa mentyään, että oli sanonut tytölle, ettei tuo voinut harhaila, ellei halunnut joutua jonkun lounaaksi. ' noh, kai hän tajuaa tulla hakemaan minua mikäli haluaa mennä syömään. Ellei sitten pelkää minua niin paljon ' Kasper ajatteli ääneen ja naurahti pienesti. Prinssi hyppäsi sängylleen ja jäi siihen selälleen makaamaan. # Mitä ihmettä mä oikein teen sen kanssa, en pysty pakottamaan häntä muuttumaan meikäläiseksi, se pitää olla tytön oma valinta. Noh, kai se sitten jää tänne asumaan. # Vampyyri ajatteli. Jotta ihminen voisi muuttua, olisi vampyyrin purtava tuota ja samalla annettava omaa vertaan. *

* Catherine kuunteli mitä mies puhui, oli hiljaan. "Musta ei todellakaan tuu mitään vampyyriä" tyttö sanahti hiljaan, jatkoi kuuntelemista ja katsoi kun toinen sitten lähti. Rin huokaisi helpotuksesta kun toinen höipyi huoneestaan. "Eilen sanottii etten saa harhailla tuol ellen haluu päätyy jonkun vapyyrin lounaaksi ja nyt muka voisin mennä alas.. just joo.. Varmaan mut syötäis sit.. " hän mutisi hiljaan, kuuli kun maha murisi nälästä mutta ei mennyt alakertaan. Catherine meni sängylle mahalleen makaamaan, pitäen tyynyä mahansa alla ja toivoen että mahakipu loppuisi pian, maha oli kipeä siitä kun oli nälkä. "En mene alas.." hän sanoi hiljaan.

Siinä jonkun aikaan oltua Rin kuitenkin nousi istumaan ja lopulta seisomaan, mennen hiljaan oven luokse ja avasi sitä vähän. Hän katsoi oliko ketään oven ulkopuolella mutta ei nähnyt ketään -?-. Tyttö oli kahenvaiheilla, menisikö alakertaan vaiko jäisikö huoneesee. Huoneessa hän olisi kuitenkin turvassa, taino ehkä paremmassa turvassa kuin alakerrassa. Cat sulki ovensa jääden huoneeseensa, meni sängylle mahalleen makaamaan ja miettimän asioita. *

* Kaspar kuunteli hiljaa ja pudisti hieman päätään ' Väärin, jotkut uskovat meihin jo nyt, he tarvitsevat vain jonkun todistamaan. Me emme voi luottaa siihen, että sinä et kertoisi kenellekkään jos me päästettäisiin sinut pois. ' Prinssi totesi ja sirtyi nojatuolille istumaan. ' Sinulla on kaksi mahdollisuutta. Joko jäät tänne ikuisiksi ajoiksi.. tai no niin pitkäksi aikaa kun elät, tai sitten muutut yhdeksi meistä ja pääset pois, koska silloin sinun on turha kertoa kenellekkään vampyyreistä, kun olet itsekkin meikäläisiä. Joita sinä kutsuit aikasemmin hirviöiksi ' hän sanoi ja virnisti hieman, nousten sitten seisomaan. ' Alakerrassa on ruokaa jos haluat syödä, nälkään nääntyminen ei ole vaihtoehto ' Kaspar totesi ja siirtyi ovenluokse, lähtiäkseen. ' mm.. pitänee pyytää palvelija siivoamaan nuo lasinsirut pois ' hän ajatteli ääneen, ennenkuin poistui huoneesta ja suuntasi kulkunsa omaan huoneeseensa *

* Mustahiuksinen tyttö kuunteli vampyyriä, pysyi paikallaan vaikka mielummin olisi muualla. Toisen päästettyä Rin vapaaksi otteestaan, Cat nojasi seinään helpottuneen a et toinen oli päästänyt hänestä irti. "Oisit vaan tappanut mut sinne.." tyttö mutisi hiljaan, ei kuitenkaan lähtenyt siitä seinän luota mihinkään kun ei tiennyt miloin mies käy häneen kiinni. "Ihan ku oisin ees sanonut mitään.. Ei kukaan kuitenkaan uskoisi et vampyyreit on olemassa.." Catherine sanoi hiljaan ja kysyi normaalilla äänellä "Pääsenkö täältä millonkaan pois vai onko mun tarkotus jäädä tänne kuolemaan?" *

* Kaspar ei tykännyt yhtään tavasta miten tyttö puhui hänelle, tytän onneksi hän oli kuitenkin aika kärsivällinen ihminen, joku muu olisi tässä vaiheessa jo purrut tytön pään irti. ' Äläs huuda, vampyyreillä on mahtava kuuro ' hän sanahti virnistäen ja huokaisi sitten, iihankuin olisi joutunut puhumaan lapselle joka ei ymmärrä puhetta. ' Sinä olet täällä, koska satuit olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, me emme voi ottaa riskiä, että olemassaolomme paljastuu ihmisille. Myönnän, että oli tyhmä veto tuoda sinut tänne, minun olisi pitänyt tappaa sinut sinne, en tiedä miksi en tehnyt niin.. ' Kaspar piti pienen tauon, ihankuin olisi jäänyt miettimään asiaa ' Mutta ei kai se vieläkään myöhäistä ole. En kuitenkaan tapa sinua.. ainakaan vielä, ei huvita ' Kaspar sanoi huokaisten ja peruutti sitten pari askelta taakseppäin, päästäen Erinin vapaaksi otteestaan, mutta pysyen kuitenkin sen verran lähellä, että saisi ennen sekunninmurtoosaa painettua tuon takaisin seinää vasten, vaikka se onnistuisi kyllä huoneen toisestakin päästä *

* Tytöllä oli kyynel silmäkulmassa. Hän oli hieman helpottunut kun toinen nojasi kauemmaksi hänestä mutta oisi helpottunut jos oisi vain päässyt pois tuolta. "Ei kuulu sulle!" Rin vastasi miehelle, oli saanut hieman rohkeuttaan takas mutta pelkäsi kuitenkin toista. Hän yritti piillottaa sen et pelkäsi mutta ei onnistunut. Tyttö ei yrittänyt päästä pois siitä, uskoi sen olevan mahdotonta olihan vampyyrit huomattavasti ihmisiä vahvempia. "Vastasin sun kysymykseen joten voitko vastata et mitä hemmettiä mä täällä teen??!!" Catherine sanoi Kasparille.

Samaan aikaan valtameren toisella puolen, tytön hyvä ystävä Sarah lähetti Rinille viestin /Rin mis sä oot? Sun isoäitis ja veljes ovat sust huolissaan. Sarah/. Rinin veli yritti soittaa siskolleen ja oli lähettänyt viestejäki jos yhde luki /Cat, tuu kotiin. Ihan oikeasti. Catherine vastaa puhelimeen, kerro edes missä oot ja miten voit/. *

* Kaspar nojasi kauemmas tytöksi ja nyökkäsi hyväksyvästi, kun tuo oli kertonut nimensä. ' Hyvä tyttö Erin ' hän kehaisi hieman irvistäen ja katsoi sitten tuota pää hieman kallellaan, kun huomasi kyyneleen tytön silmäkulmassa(?) ' Pelkäätkö sinä minua Erin ? ' hän kysyi hymyillen hieman vinottain, joka oli yhtäaikaa sekä karmiva, että sydäntäsulattava, niinkuin hänet tunteneet naiset hänelle sanoivat. Kaspar nuolaisi huuliaan, missä oli hieman tytön verta jotka hän oli nuolaissut tuon kaulalta. Prinssi ei vetänyt kulmahampaitaan piiloon vaan antoi niitten jäädä näkyville, oikeastaan nautti siitä, että sai pelotella niillä tyttöä. *

* Tyttö säpsähti kun kuuli toisen sanova tietävän ettei tytöllä ollut vanhempia ja et oli karannut kotoa. "Mistä sä sen tiiät?" Rin kysäsi ja tunsi kaulallaan nipistyksen, toisen hampaat nipisti tytön ihoa. Häntä pelotti enemmän, pelkäsi et mies iskisi hampaansa häneen, tunsi silmiensä kostuvan vaikka ei halunnut alkaa itkemään. "Erin" tyttö vastasi, ei kylläkään kertonut oikeaa nimeään vaan lempinimen tai oikeastaan nimen jota hänen vanhempansa olivat käyttäneet. Catherinen oli vaikea hengittää kun pelkäsi, pelotti mitä toinen hänelle tekisi. Hän tunsi kun toisen hampaat painettiin tiukemmin tytön ihoa vasten, toisen hampaat olivat lävistäneet tytön ihoa hieman ja pienet verinorot ilmestyivät mustahiuskisen tytön kaulalle. Cat puri huultansa ettei oisi alkanut huutamaan ja kiljumaan, ei uskonut edes et huutaminen oisi auttanut mitään. Rinin poskelle vierähti kyynel eikä tyttö tehnyt mitään elettäkään pyyhkiäkseen sitä pois. *

* Kaspar nojasi murahti ärtyneenä ' Tiedätkö, en tykkää siitä, että minulle valehdellaan. Tiedän ettei sinulla ole vanhempia ja että olet karannut kotoasi, joten lakkaa valehtelemasta minulle ' Prinssi ärähti hiljaa ja siirsi kasvonsa lähemmäs tytön kaulaa, antaen hampaidensa nipistää pienesti ihoa, mutta ei kuitenkaan rikkonut sitä. ' No niin, mikä olikaan nimesi ? ' hän kysyi uudestaan ja toivoi tosiaan, että tyttö nyt kertoisi sen hemmetin nimen, muuten hän ei pelkäisi lävistää hampaillaan tuon ihoa, oikeastaan hän toivoi, että saisi tehdä niin, mutta ei kuitenkaan tekisi jos tuo kertoisi sen nimensä. Kaspar painoi hampaansa hieman tiukemmin tytön ihoa vasten, hölläten kuitenkin vähän, koska hampaat oli lävistäneet ihoa hieman(?) Niin että pienet verinorot ilmestyivät tytön kaulalle(?) Ja kasparin oli pakko nuolaista ne suuhunsa. *

* Rin oli aikeissa sanoa jotain mutta ei kerennyt kun toinen oli nostanut hänet ja painanut tiukasti seinää vasten. Tyttö oli pelästynyt ja sen huomasi kasvoista. "Mähän en tuntemattomille nimeäni kerro!" Catherine sanahti niin kovaa kuin pystyi. Häntä sattui kun toinen oli painanut häne tiukasti seinään vasten. "Miks sä et antanut mun mennä eilen kotiin?" tyttö kysäsi, katsoi toista kun ei voinut muuallekaan katsoa eikä hän edes tiennyt et mies tiesi ettei hänellä ollut vanhempia. *

* Kaspar huomasi lattialla olevat lasinsirut ja kummasteli hieman, mitä toinen oli oikein tehnyt, mutta ei sanonut mitään. ' Sinun pitäisi oikeasti vähän miettiä, mitä sanot typy. Etkö sinä tiedä, ettei tuolla tavalla sovi puhua prinssille? ' hän sanahti ja ennenkuin ehti kulua edes sekunttia niin tuo oli yhtäkkiä napannut Catherinen olkapäistä, nostanut ylös tuolista ja painanut tiukasti seinää vasten(?) Hänen kasvonsa oli vain muutaman sentin päässä tytön kasvoista, eikä prinssi ollut hengästynyt liikkeestään yhtään. ' Noh typy, kerrotko nimesi ? ' Kaspar kysyi ja asetti kätensä molemmin puolin tyttöä, seinään, niin, että tuo oli loukossa hänen ja seinän välissä. *

* Tyttö istui nojatuolissa silloin kun Kaspar tuli huoneeseen. Rin vilkaisi automaattisesti huoneeseen tulijaa, katsoi miestä hetken aikaan mut käänsi katseensa lattialle missä oli lasinsiruja. Hän nosti katseensa takaisin toiseen kun toinen puhui. "Pidä sä se turpas tukossa" Catherine sanahti miehelle, tytön äänestä kuului et oli suuttunut. "Miks mä oon täällä? Miks et antanut mun mennä?" hän kysyi Kasparilta, halusi saada vastauksen ja halusi edelleenkin pois tuolta. Rin huomasi toisen kulmahampaat, häntä pelotti oikeastaan hieman mitä jos toinen iskee hampaansa tyttöön, Rin tunsi oloevansa nurkkaan ajettuna. *

* Kasper joi veri-pullon tyhjäksi ja kävi sitten heittämässä tyhjän pullon lasinkeräykseen. Hän katsoi vähän aikaa ikkunasta ulos ja ihmetteli miten hänellä oli nyt niin tylsää, harvinaista. Lopulta hän päätti toteuttaa suunnitelmansa tytön kanssa ja lähti nousemaan portaita takaisin ylös. Hän ei vaivaantunut koputtamaan Catherinen huoneen oveen vaan meni suoraan sisälle. Prinssi jäi nojaamaan suljettuun oveen ja tapitti tyttöä siinä hiljaa, antaen katseensa valua tuon vartaloa pitkin. ' Hieno mekko ' hän lopulta tokaisi virnistys huulillaan. Kaspar antoi kulmahampaitensa tulla näkyviin ja pisti samalla pienen haavan huuleensa, hampaat kun olivat niin terävät. *

* Mustahiuksinen tyttö piti silmiään yhä kiinni kun oli kylvyssä, tunsi kuitenkin kun alkoi hiljalleen valumaan ammeen pohjalle. Pian hän oli pienen hetken veden alla mutta nousi pintaan koska vettä oli mennyt nenään ja suuhun, ei hän kuitenkaan halunnut hukkua, vai halusiko. "Hetkinen.. Parvekkeen ovihan oli lasia.. Menisiköhän.. Pitää kokeilla.. Kunpa tuoli ei vaan olis painava.." Rin mietti ääneen, hän pesi itsensä myös hiukset, nousi ammeesta ja alkoi kuivaamaan itseään pyyhkeellä. Kuivattuaan tyttö puki vaatteet päälleen, sen mekon minkä oli ottanut vaatehuoneestaan, meni peilin eteen ja nyrpisti nenäänsä. "Ois voinut olla edes shortseja tai jtn..." hän mutisi ja poistui kylpyhuoneestaan. Hän otti nojatuolista kiinni aikoessa heittää sen parvekkeen ovea päin mutta tuoi ei ollutkaan kevyt joten ei jaksanut, siinä sitten kirosi kun istahti nojatuolille. *

* Kartanossa alkoi väki pikkuhiljaa liikehtimään. Kaspar kuuli jonkun huutavan alakerrassa ja viereisestä huoneesta kuului veden ääntä, hetkinen, viereinen huone.. eli sen tytön huone, Kaspar ajatteli. Prinssi sulki parvekkeen oven ja meni takaisin huoneeseensa, mutta ei jäänyt sinne vaan meni käytävälle ja lähti kävelemään alakertaan. Olohuoneessa istuskeli muutama vampyyri ja seinän vieressä seisoi kaksi palvelijaa, jotka niiasivat heti syvään nähdessään prinssin. Kaspar suuntasi jääkaapille ja otti sieltä yhden pullon O-negatiivistä. Hän meni pullon kanssa istumaan nojatuolille ja yritti saada selvää mistä muut juttelivat *

* Tyttö ei tienyt mitä muualla talossa tapahtui ei tiennyt mistä puhuttiin. Rinillä ei ollut hajuakaan et hänestä oli tehty etsintäkuulutus. "Mitä täälläkin voi muka tehdä?" hän mietti ääneen, nousi nojatuolilta ja meni vaatehuoneeseen. Tyttö löysi pyyhkeen, otti sen ja etsi itselleen jotain vaatteita halusi suihkuun tai miksei jopa kylpyyn kun kerran sellainen mahdollisuus oli. Kesti jonkun aikaan kun Catherine löysi itselleen puhtaat vaattee, mekon valitettavasti ei löytänyt sieltä muutakaan. Mekko oli yksinkertainen kermanvaalea, lyhythihainen ja hieman kuvioita oli mekossa. Rin meni pyyhkeen ja vaatteiden kanssa kylpyhuoneeseen, laski vetää ammeeseen riisuen sillä aikaa itsensä ja meni ammeeseen makaamaan. Hän sulki silmänsä ja nautti kuumasta kylvystä, ei kuitenkaan unohtanut missä oli mutta ei hän voinut oikein mitään tehdäkkään ei uskonut et pääsisi mitenkään pois. *

* Kaspat hätkähti kun hänen oveensa koputettiin ja meni avaamaan oven, kiirettä pitämättä. Oven takana seisoi Anne, joka niiasi nopeasti syvään ' A-Anteeksi, että vaivaan, teidän korkeutenne, isällänne on sinulle asiaa, hän haluaa tavata sinut heti huoneessaan ' nuori palvelija sanoi hieman takellen ja niiasi nopeasti uudelleen syvään. ' Selvä, sano hänelle, että tulen kohta ' Kaspar sanoi ja Anne niiasi vielä kerran ennenkuin poistui nopeasti paikalta. Nuori prinssi huokaisi ja kääntyi huoneeseensa päin. Hän mietti, mitä asiaa hänen isällään mahtoi olla. 

Kuningas istui huoneessaan suuressa nojatuolissa kun Kaspar tuli paikalle. Hän istui isäänsä vastapäätä ja nojasi selkänojaan rennosti. ' Sinulla oli jotain asiaa isä ? ' hän puoliksi kysyi ja sai nyökkäyksen vastaukseksi ' Se sinun vieraasi.. minkä toit mukanasi tänne.. hänestä on tehty etsintäkuulutus, mutta ei täällä, tyttö on ilmeisesti karannut kotoaan Amerikasta ' Kuningas kertoi ja kohotti hieman toista kulmakarvaansa ' Vainiin ' prinssi totesi vain ääneen, vaikka mielessään tuo ajatteli miljoonaa eri asiaa ja kysymystä. ' Tytön vanhemmat ovat kuolleet ' Kuningas totesi ja otti paremman asennon nojatuolisssaan. ' Typy siis valehteli minulle, hän valitti, että hänen vanhempansa odottavat häntä kotiin ja ovat huolissaan hänestä.. mutta eihän hänellä edes ole enää vanhempia.. mokoma valehtelija ' Kaspar pudisteli päätään. 

Prinssi palasi huoneeseensa, istahtaen heti ensimmäisenä sänkynsä päälle ja miettien kuumeisesti mitä tekisi tytölle. # Aluksi minun pitänee opettaa tyttö kunnioittamaan minua, jos ei muuta niin pelkäämään # hän ajateli ja hymyili hieman häijysti *

* Catherine oli nukahtanut nojatuolille. Hän ei herännyt hhirveen aikaisin mutta kun heräsi, ihmetteli hetken miksi oven luona oli lasinsiruja mutta muisti pian mitä oli tapahtunut. Tyttö huokaisi mutta ei helpotuksesta, ei tiennyt mitä tekisi mutta sen tiesi et hänen oli päästävä vessaan ellei tulisi housuun, joten Rin nousi nojatuolilta, käveli vessaan aika nopeasti ja kävi pöntölle istumaan. Vessassa käytyään pesi kätensä ja palasi nojatuolille istumaan. "Pääsenköhän täältä ikinä pois? Miks sen ois pitänyt tappaa mut tai tuoda tänne? En ymmärrä..." Cat mutisi hiljaan itsekseen, ei ollut syönyt edellisiltana mitään tuolla kartanossa joten tytön maha murisi nytten mutta ei tyttö halunnut syödä ei tuolla. *

* Kaspar heräsi aikaisin aamulla niinkui hänellä oli tapana. Useimmat kartanon asukkeista nukkuivat vielä. Prinssi puki päälleen tummat farkut ja löysin mustan paidan, jonka hihat ulottuivat kyynärpäihin. Paidassa oli punaisia koriste kuvioita. Hän pörrötti hajamielisesti hiuksiaan ja palasi sängylleen makaamaan. Hän ristikätensä niskansa taakse ja katsoi kattoon. Prinssi mietti mitä kaikkea sinä päivänä pitäisi tehdä. 
Kaspar nousi ylös ja käveli parvekkeen ovelle. Hän aukasi raskaat lasiovet ja meni parvekkeelle, mistä oli mahtava näkymä valtavaan puutarhaan, mikä oli labyrinttimainen ja koristeltu harvinaisimmilla ja kauniimmilla sekä mystisillä kasveilla. Prinssi nojasi parvekkeen kaiteeseen ja ihaili näkymää kaikessa rauhassa. *

* Palvelijan lähdettyä, Cat käänsi katseensa oveen vähäksi aikaan ja aika pian kääntyi katsomaan sohvapöydällä olevaa tarjotinta. Hän ei aikoinut syödä, epäili hieman et toiset olivat tehn eet ruualle jotain ehkä myrkyttäneet mutta ei tyttö tiennyt oliko ruualle tehty mitään. Carherine katsoi tarjotinta vielä vähän aikaan katsoi sitten taas sänkyä. Häntä suututti, eikä vain vähän, halusi pois tuolta mutta ei tiennyt miten pääsisi. Tyttö alkoi miettimään pääsisikö mitenkään pois tuolta mutta muisti et mies oli sanonut ettei kannattanut lähteä yksin harhailemaan kun kartanossa oli vampyyreitä.

"En taida päästä täält... En edes tiennyt et vampyyreitä on olemassa.." Rin puhui hiljaan itsekseen. Hän käänsi katseensa tarjottimeen, otti siitä vesilasin ja heitti sen oveen päin, lasi meni rikki mutta tytölle ei tullut yhtään parempi mieli. *

* Anne jäi vielä hetkeksi aikaa seisomaan huoneeseen, mutta kun hän huomasi, ettei toinen ollut juttelu tuulella, lähti palvelija huoneesta, toivoen, että tyttö yrittäisi syödä edes vähän. Palvelija palasi alakerran olohuoneeseen minne oli tullut muutama vampyyri lisää. Kaspar makasi omistavasti sohvalla, no olihan hän sentään prinssi. Anne niiasi tuolle nopeasti ja meni sitte palvelija huoneeseen syömään.

Kaspar makoili sohvalla kunnes sielä oleva seura alkoi kyllästyttämään häntä. Prinssi nousi mitään sanomatta sohvalta ja lähti nousemaan portaita. Hän meni lasiovista omaan kuninkaalliseen huoneeseensa. Huone oli ennen ollut hänen isänsä ja äitinsä ja kuninkaan ja kuningattaren, mutta kun hänen äitinsä oli kuollut, oli kuningas muuttanut alakerran makuuhuoneeseen asumaan, ei kestänyt olla enää tuolla. Kaspar oli ottanut huoneen omakseen. Huoneisto oli melkein kolme kertaa suurempi kuin Catherinen huone, sielä oli paljon vanhoja tavaroita, oikeankokoiset patsaat kuninkaasta ja kuningattaresta sekä maalauksia 1000 vuotta sitten siitä paikasta, sekä vähän uudempiakin. Oli sielä taulu hänestä ja hänen isosiskostaan, joka oli maalattu vain puolivuotta sitten. Kasparilla oli yksi isoveljikin, mutta tuo katosi reilu sata vuotta sitten. Hän oli lapsista kolmas, ja näin ollen hänen isänsä seuraaja, vain joka kolmas saisi kruunun.

Kaspar huokaisi raskaasti ja potkaisi kengät pois jalastaan. Hän meni kylpyhuoneeseen ja riisuuntui, mennen sitten viileeseen suihkuun. Suihkun jälkeen hän puki päälleen lämpimän ja kuninkaallisen yöpukunsa ja kömpi peittojen alle, heitettyään ensin 28 koriste tyynyä alas sängyltä. Hän makasi sängyllä selällään, kädet niskan takana, kattoa tuijottaen. # Mitä ihmettä minä oikein teen sille tytölle? # Hän ajatteli turhautuneena ja sulki hitaasti silmänsä *

*Tyttö istui nojatuolissa edelleen ja tapitti ain sänkyä samalla kiroten kidnappaajansa kuuseen(siis hienosti sanottuna). Hänellä ei ollut hajuakaan mitä alakerrassa tapahtui. Rin kääntyi katsomaan ovelle päin kun kuuli jonkun tulevan huoneeseen. Hän katsoi naista kun toinen toi tarjottimen sohvapöydälle. Catherine ei sanonut toiselle mitään, kuunteli kylläkin mitä toinen sanoi. Hän sai nyt ainakin tietää miehen nimen joka kidnappasi hänet, tai no tytöstä ainakin tuntui et mies kidnappasi hänet.

Tyttö kääntyi katsomaan sänkyä, ei katsonut toista enään eikä tehnyt elettäkään että oisi alkanut syömään. #Ois vaan tappanut mut.. Ei tarttisi olla ainakaan vankina täällä.. Eikä tarttis kuunnella isoäidin ja veljen saarnaamista jos niitä ees enään näen..# Rin ajatteli. Hän odotti et toinen lähtisi pois huoneesta jos toinen nyt ikinä lähtisikään, halusi olla yksin mutta ei halunnut olla tuolla kartanossa. *

* Kaspar käveli rennoin askelin alakertaan ja olohuoneeseen. Olohuoneessa oli kymmenkunta vampyyriä, sekä itse kuningaskin eli Kasparin isä oli paikalla. ' Poika ! Kuulin, että olet tuonut ihmis-tytön tänne ' Kuningas sanoi ja käveli poikansa luokse ' Mitä sinä oikein ajattelit? Sinun olisi pitänyt olla tarkempi siitä, ettei paikalla ole silminnäkijöitä ja koska tyttö sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, sinun olisi pitänyt tappaa hänet sinne ' Kuningas sätti poikaansa. Kaspar huokaisi ja istahti lähellä olevaan nojatuoliin. ' Tiedän, en vain jotenkin.. pystynyt tappamaan häntä. ' Hän mutisi ja kohautti olkiaan laiskasti. ' No, jos et tapa häntä nyt, niin tyttö on sinun vastuullasi ' Kuningas sanahti vihaisen kuuloisesti ja poistui kahden vampyyrin seuraamana paikalta. ' Anne? Veisitkö tytölle jotain syötävää? ' Prinssi pyysi, ja palvelija katosi kiireesti keittiöön. 

Vähän ajan kuluttua Anne koputti Catherinen huoneiston oveen ja aukasi sen hitaasti auki. ' Hei, toin sinulle syömistä ' nuori neito sanahti ja käveli peremmälle huoneeseen, tarjottimen kanssa, missä oli lämmintä kaakaota, maidon kanssa , lautasella kolme kolmioleipää, sekä kinuski-vanukas, hyytelöitynä ja lasillinen kylmää vettä. Palvelija laski tarjottimen sohva pöydälle, lähelle tyttöä. ' Olen pahoillani, että jouduit tänne, Kasparilla ei ollut paljon valinnan varaa, hänen olisi pitänyt joko tappaa sinut sinne tai tuoda tänne, hän valitsi jälkimmäisen. ' Anne kertoi hiljaisella ja hennolla äänellään. Palvelijan silmistä pystyi näkemään, kuinka hän palvoi, ihaili ja rakasti nuorta prinssiä *

* Rin jatkoi huutamista ja haukkui miestä vaikka millä nimityksillä, myös muillakin kielillä. Hän yritti yhä päästä toisen otteesta irti, halusi kotiin ja katui ensimmäistä kertaan että oli karannut kotoaan. Vampyyrin vetäessä tyttöä perässään kohti pääsisäänkäyntiä, Cat vain jatkoi huutamista ja kirolemista, kirosi toisen sinne missä pippuri kasvoi.

Catherine vilkaisi vain ympärilleen kun he menivät ylös yrittäen välillä päästä irti toisen otteesta. Tyttö huomasi pian et oli huoneessa, katsoi kun toinen sulki oven ja tyttö sitten jäikin yksin huoneeseen, uuteen huoneeseen. "Ei tää voi olla totta.. Ei ois pitänyt karata.. Miks ihmees oon täällä??" Rin mutisi hiljaan itsekseen kyyneleet silmissään. Hän katsoi ympärilleen huoneessa, käveli sitten sängyn luokse ja sen päälle istahti. #Haluun kotiin... Toivottavasti he ilmoittavat poliisille ja pystyvät edes jotenkin jäljittää mis oon...# mustahiuksinen tyttö toivoi, nousi sängyltä ja meni lasiovien luokse jotka vievät parvekkeelle, koitti niitä mutta huomasi niitten olevan lukossa. "Taidan olla vankina täällä, mutta miksi?" Rin mietti ääneen. Hänen mielestään huone oli kyllä hieno mutta ei haluaisi viettää aikaansa lukittuna huoneeseen eikä halunnut olla kidnapattuna. Catherine käveli vaatehuoneeseen ja löysi sieltä enimmäkseen vanhanaikaisia mutta hienoja mekkoja, mutta ei hän  käyttänyt mekkoja oikein. Hän meni kylpyhuoneeseen katsomaan millainen se oli, ja meni pian nojatuolille istumaan. Tyttö ei ollut riisunut kenkiään, nosti jalkansakin nojatuolille ollen yhä kengät jalassaan. Hän pyyhkäsi poskiltaan kyyneleet pois ja katsoi sänkyä. *

* Kaspar kuunteli tytön huutamista vain puolella korvalla ja keskittyi keskustelemaan muittten vampyyrien kanssa, ajatusten kautta. Prinssi hieman säpsähti, kun Catherine haukkui häntä hirviöksi, mutta ei muuten reagoinut mitenkään. Loppu lauseen kohdalla hän ei kuitenkaan voinut olla naurahtamatta. ' Vampyyriä voi olla aika vaikea saada ihmisten oikeuden eteen tyttö hyvä ' hän sanahti ja kehtasi vielä iskeä silmää päälle. ' No niin, tehdäänpä lyhyt esittely kierros ' Kaspar sanahti ja lähti vetämään tyttöä perässään kohti talon pääsisäänkäyntiä(?).
He tulivat ovesta suureen eteiseen, joka oli koristettu kasveilla ja maalauksilla jotka esittivät linnan raunioita ja maisemia. ' Tässä on eteinen, kuten huomaat, tässä on kahdet ovet ja ne kummatkin ovat lukossa kokoajan. ' Hän jatkoi eteenpäin, kunnes saapuivat käytävälle, minkä toiselta puolelta näkyi oveton oviaukko josta pääsi olohuoneeseen ' Tuolla on olohuone, sielä on melkein aina joku vampyyri, joten jos haluat päätyä ruokalautaselle niin siitä vain hiippailet sinne yksikses. ' Kaspar lähti kulkemaan tytön kanssa suuria portaita ylös, jonka päästä löytyi iso käytävä täynnä ovia. Kaksi ensimmäistä ovea olivat ihan tavallisen näköiset, sen jälkeen tuli suuret lasiovet, lasi oli koristeltu moni kuvioin, niin, että niistä ei nähnyt huoneeseen. He pysähtyivät sen vieressä olevalle ovelle. ' No niin, tässä on sinun huoneesi, minun huone on tuossa vieressä jos tulee jokin hätä. Neuvon kuitenkin, että et lähde harhailemaan yksiksesi, ellet halua päätyä oikeasti jonkun ruokalautaselle, ja olen ihan vakavissani siitä. Saat käyttää kaikkea huoneessa olevaa, kuin omaasi. ' Kaspar sanoi ja avasi oven tytölle, sulkien sen sitten tuon perässä ja lähtien itse alakerrassa käymään.

Huone joka Catherinelle annettiin oli hyvin lähellä hotellihuoneen tapaista. Tosin kun hotellissa kaikki tahtoi olla vaaleaa, täällä ne olivat tumman sävyisiä. Keskellä huonetta oli valtava sänky, jossa oli puinen prinsessa katos. Huoneen ympäriltä löytyi pehmeä sohva, nojatuoli, kasveja, tauluja ja muuta pientä. Sängy päädyssä oli ovi joka johti mahtavaan vaatehuoneeseen. Sen vieressä oli valtava kylpyhuone, jossa oli kylpyammeet ja muut ylellisyydet. Makuuhuoneets lähti myös jykevät lasiovet parvekkeelle, mutta ne oli laitettu nyt lukkoon. *

* "Anna mun tavarat takas!" Rin melkein huusi miehelle kun tuo oli ottanut laukun ja kännykän häneltä. Tyttö piti entistä vähemmän toisesta, no ei kyl ees pitänyt toisesta mutta oli suuttunut miehelle eikä vaan vähän. Catherine oikeastaan mökötti siellä takapenkillä, halusi tavaransa takaisin ja halusi pois tuolta missä nyt ikinä olikin.

Kun he jonkun ajan kuluttua saapuivat kartanon pihalle, tyttö mökötti edelleen ja mietti mitä voisi tehdä päästääkseen pois tuolta. Toinen vetäsi Catin ulos autosta, tyttöä sattui ranteeseen kun mies piti tiukasti otettaan tytön ranteesta. "Mä en oo mikään typy ja tää ei todellakaan oo mikään mun uus koti! Päästä irti senkin...hirviö!" Rin huusi ja yritti päästä toisen otteesta irti mutta turhaan -?-, hän ei kuitenkaan halunnut antaa periksi. "Miks hitos mä oon tääl? Sä et selvii tästä... Tuut saamaan pitkän tuomion ku sukulaiseni saavat tietää et kidnappasit mut!" tyttö sanahti miehelle. *

* Kaspar keskittyi ajamiseen eikä vastannut toisen kyselyyn. Hän huomasi taustapeilistä kuinka tyttö kaivoi laukkuaan ja päästi vähäksi aikaa auton vapaalle, salamannopeasti vampyyri kumartui takapenkkiä kohden ja nappasi laukun ja kännykän tytöltä, viskaten nuo sitten pelkääjänpaikan jalkotilaan. ' tyhmä tyttö, luuletko että olen ihan idiootti ? ' Kasper ärähti ja hengitti suun kautta rauhoituakseen. ' Odottakoon sinua vaikka presidentti, luuletko, että sillä on jotain väliä minulle ? No annakun kerron, ei ole ' Hän murahti ja katsoi eteensä.
He saapuivat hiekkatielle. Hiekkatietä oli muutama kilometri ja sitten tuli taas kapea asfaltti-tie. Kaspar ei sanonut enää mitään tytölle, keskittyi vain ajamiseen. Tiellä oli kasikympin rajoitus, mutta Prinssi meni 120.
Jonkin ajan kuluttua he vihdoinkin kääntyivät suuren kartanon pihalle, joka kylläkin muistutti enemmän linnaa. Kaspar pysäytti auton rakennuksen viereen ja nousi ylös autosta. Hän kiersi toiselle puolelle ja aukasi Catherinen puolen, vetäen tytön ulos, mutta pitäen tiukasti otettaan tuon ranteesta(?) ' Tervetuloa uuteen kotiisi typy ' *

* #Miks se ei voi päästää mua?? En oo tehnyt mitään... Mun tavarat..# Rin ajatteli, hänen matkalaukkunsa oli jäänyt sinne missä oli tavannut vampyyri prinssin. Tyttöä pelotti kun toine kiihdytti vauhdin juoksukse. Rinillä oli olkalaukku sentään vielä mukana, piti siitä kiinni ei halunnut menettää kaikkia tavaroitaan. Mies tynsi tytön istumaan takapenkille eikä tyttö pitänyt yhtään siiitä miten toinen kohteli häntä. "Mihi sä oot viemässä mua? Mun pitäis olla kotona, mun vanhemmat huolestuu" Rin sanoi Kasparille, ei tiennyt toisen nimeä. #Miten mä pääsen täältä pois?# hän ajatteli. Catherine avasi varovasti laukkuaan, avasi kännykkänsä ja oli aikeissa soittaa hätänumeroon mutta hänen laukkunsa ja kännykkänsä otettiin pois -?-. *