~ The World has fallen ~ (K16)

First topic message reminder :

* Elliot oli omissa ajatuksissaan, eikä aluksi tajunnut, että toinen puhui, kun hän sitten tajusi, niin hätkähti pikkasen. Enkeli hieroi sormillaan ohimoitaan ' Mmh... siis joku sinun verisukulaisen täytyy olla puhdas nefili, joko äitisi tai isäsi.. tai joku sisaruksista... tai jopa isovanhemmista. ' Hän kertoi, vajoten sitten takaisin ajatuksiinsa puoliksi *

* Sisälle tultuaan Rin meni nojatuolille istumaan ja katsoi miestä hieman surullisen näköisenä kun ei oikein voinut mitään tehdä. Hän ei tiennyt mitä sanoisi, oli hiljaan ja yritti keksiä miten voisi auttaa toista. "Elliot onko jotain mitä voin tehdä?" nuori nainen kysyi varovasti. *

* Allien nyökkäsi pahoittelevasti ja lähti sitten jatkamaan hommiaan. Hän olisi todella halunnut auttaa Riniä, mutta ei pystynyt. 
Elliot makasi hiljaa sohvalla, katsoen katon suuntaan, vaikka ei tosin mitään nähnyt. Hän sulki silmänsä koska ei halunnut katsoa pelkkää mustaa *

* Rin oli hiljaan ja kuunteli mitä enkeli vastasi. "Okei noh ei voi mitään. Taidan mennä sisälle ja päästän sut jatkamaan töitäsi" hän sanoi Allienille ajatellen samalla #Siinä meni sekin toivo... En taida voidakkaan mitenkään auttaa Elliotia vaikka kuinka haluaisin..# Cat otti kännykkänsä esille ja laittoi veljeen viestin ettei Carlin tarvitsekkaan tulla ja kääntyi itse kasvot taloa kohti ja meni sisälle kun Allien oli lähtenyt -?-. *

* Allien tapitti Riniä ja kysymyksen kuullessaan tuo katsoi hieman vaivaantuneena ympärilleen. ' Toivoisin, että voisin kertoa sen, mutta en voi, koska en tiedä ' hän vastasi, mietti hetken ja kertoi sitten ' Ainoat jotka tietävät sen, ovat Arkienkelit ja jokainen heistä sai seipäästä, olivathan he pää kohteita koska ovat ikäänkuin kuninkaallisia ' *

* Kun Allien sitten tuli Rinin luokse jakysyi mitä asiaa Rinillä oli. "Haluaisin tietää missä pappani on, tai siis mihin hänet vietiin" Cat sanoi toiselle, hänellä oli suunnitelma jos pappa oli elossa ja aikoi toteuttaa sen. Nuori nainen katsoi enkeliä ja odotteli vastausta. *

* Ellion makasi sohvalla liikkumatta. Jonkin ajan päästä Allien tuli Rinin luokse-?- ' Niin, mitä asiaa ? Vastahan me nähtiin... anteeksi nyt vain, mutta tässä on meinaan vähän kiireistä, mutta sano asiasi ' tuo sanoi ja kasvoista näki että enkeli oli hieman riutunut, joutuihan hän huolehtimaan monesta pahasti loukkaantuneesta enkelistä ja ramppaamaan monessa paikassa *

* Rin meni takaisin ulos ja sanoi hiljaan "Allien? Mul on asiaa." Hän toivoi et neito-enkeli kuulisi tuon. #Haluun saada tietää..# nuori nainen ajatteli. Cat istahti siihen oven eteen odottamaan Allienia ja veljeään. *

* Elliot ei vastannut mitään, ei edes silloin kun tuo sanoi lähtevänsä vähäksi aikaa. Tytön mennessä ulos hän meni pitkäkseen sohvalle, silmät suljettuina ja mietti itsekseen # ihankuin mä nyt tästä voisin jonnekkin lähteä.. # hän ajatteli katkerana. Mies oli ihan masentunut *

* #Mitä mä voin tehdä et voisin helpottaa hänen oloaan?# Rin mietti samalla kun katsoi miestä. "Elliot? Onko jotain mitä voin tehä sun puolestas?" hän kysyi varovasti mieheltä. Nuori nainen oli päättänyt et kysyisi neito-enkeliltä vielä tuon päivän aikana mihin pappa oli viety, aikoi nimittäin ottaa asioista selvää ja aikoi ottaa Carlin mukaan. Jos kukaan ei tuu vahtimaan siksi aikaa Alexia ja Elliotia ni Rin pyytäisi isoäitinsä taloon. Cat nousi varovasti ylös, käveli lähemmäksi ulko-ovea, sanoi toiselle "Käyn ulkona pysy siinä, please. Tuun pian takas" ja meni sitten ulos soittamaan veljelleen. Jonkun ajan kuluttua lopetti puhelun ja tuli takaisin sisälle, meni nojatuolille istumaan. *

* Elliot luovutti aistiensa suhteen. Lakkasi kuuntelemasta, haistamasta, tuntemasta ym. Hän oli murtunut siitä, että oli menettänyt näkönse ja siipensä ja tunsi itsensä koko ajan niin kamalan uupuneeksi. Hän siis retkotti siinä sohvalla, silmät kiinni. Ei kuunnellut mitä tyttö sanoi, koska ei välittänyt, hän tunsi itsensä turhaksi ja maanvaivaksi, nyt Rin joutuisi Alexin lisäksi huolehtimaan hänestäkin ja sitä mies ei halunnut *

* Catherine katsoi miestä, meni sitten peittelemään lapsen sinne rattaisiin kun tyttö oli nähtävästi nukahtanut sinne. Hän tuli takas sohvan luokse ja istahti sohvalle miehen viereen. "Me selvitään täst yhdessä" nuori nainen sanoi hiljaan, vaikka ei hänellä ollut mitään hajuakaan miten he selviäisivät. Rin haluaisi löytää keinon miten he selviäisivät, ei tiennyt mitä Elliotille oikein tapahtuu, mietti siinä #Miten mä keksin jotain mikä pelastaisi hänet ja hänen perheensä? Mun on pakko löytää jokin keino emmä voi antaa heidän olla tuollaisia. Pappa oli nefili, ehkä hän tietäisi jotain mutta mihin ne enkelit veivät papan? Carl ei varmaan tiedä..# *

* Elliot odotti kun tyttö kävi viemässä Alexin vaunuihin ja antoi tuon sitten ohjata kädestä tuota sinne sohvalle. Hän lysähti sitten istumaan siihen , nojaten päätään selkänojaa vasten ja sulkien sokeat silmänsä. Hän ei sanonut mitään istui vain siinä. Miehen kurkussa oli iso pala, mutta hän nieli sen koska nyt ei ollut aika alkaa säälimään itseään. Hän mietti perhettään Mariaa ja Elinaa ja kaikkea niitä jotka olivat siinä samassa tilanteessa hänen kanssaan # Mitä meille oikein tapahtuu ? Onko tämä tappavaa ? # Hän mietti itsekseen siinä sohvalla istuen *

* Rin katsoi miestä ja kun toinen nyökkäsi ja nousi seisomaan, Rinkin nousi seisomaan lapsi sylissään. "Pysy siinä. Vien Alexin takas rattaisiin" hän sanoi toiselle, vei lapsen sinne rattaisiin ja tuli takas, otti Elliotia kädestä kiinni -?- ja alkoi viemään tuota sohvalle varovasti -?-. Kun he saapuivat sohvan viereen et se sohva olisi miehen vasemmalla puolella ja nuoren naisen oikealla puolella, Rin sanoi "Sohva on sun vasemmalla puolella." Hän katsoi miestä hieman surulisen näköisenä ja toivoi et toinen saisi näkönsä takaisin mutta aikoi sen aikaa pysyä vahvana, ei aikonut alkaa itkemään tai murtua muuten vain koska hänen pitäisi huolehtia nytten Elliotista ja Alexandrasta. *

* Elliot oli kuunnellut noita kahta hiljaa. Hän ei sanonut sanaakaan, oli niin musertunut sokeudestaan, se tuntui niin kamalalta, hän toivoi, että saisi näkönsä pian takaisin. Tytön kysyessä halusiko hän sohvalle Enkeli nyökkäsi hiljaisena. Hän vei kätensä tunnustelemaan lattiaa ja nousi varovasti seisomaan, liukuen seinää pitkin. Hän käytti aistejaan ja yritti muistella miltä huone oli näyttänyt, mutta se oli vaikeaa, kun hän ei tiennyt missä kohti huonetta tarkalleen oli *

* Catherine kuunteli neito-enkeliä hiljaan ja nyökkäsi kun tuo sanoi et hän voisi pitää miehen siinä talossa. Rin sai Allienilta kevyen suukon otsalle, katsoi kun enkeli sitten lähti. "Haluutko sä sohvalle istumaan?" hän kysyi Elliotilta, laittoi oman käden miehen käden päälle -?-. #Miten mä voisin auttaa Elliotia? En oo ennen ollut sokeiden kanssa tekemisissä..# nuori nainen mietti. *

* Allien näytti mietteliäältä, hän tapitti Elliottia eikä näyttänyt ensin kuulevan Riniä, mutta vastasi sitten ' en tiedä.. en tiedä tuleeko hän kuntoon. ' hän sanoi totuudenmukaisesti. ' Voit. Maria, Elena ja muut uhrit ovat metsään kyhötyssä sairaalassa, mutta sinne ei mahdu enää monta, jos voisit pitää Elliotin täällä, niin se säästäisi tilaa. Tulen aina välillä käymään ja raportoin samalla tilannetta.' hän sanoi, antoi kevyen suukon Rinin otsalle-?- ja lähti sitten-?- *

* Nuori nainen kuunteli hiljaan mitä Allien kertoi. "Kai Elliot tulee kuntoon? Hän ei yhtäkkiä nähnyt enään mitään" Rin sanoi huolissaan. Hän mietti ja hänen mieleensä tuli miehen perhe, kysyi sitten "Missä Maria ja Elena ovat? Ovatko he kunnossa?" Rin ei tiennyt mitä pitäisi tehdä, lapsi alkoi huutamaan joten hän otti Alexandran syliinsä ja tuli takaisin Allienin ja Elliotin luokse. "Voinko tehdä mitään? Auttaa jotenkin?" Cat kysyi. *

* Elliot nousi varovasti istumaan, hänen silmänsä oli täysin mustat, mies oli sokea. Allien painoi kätensä tuon rintakehälle, tunnustellen sykettä ja sitten tuon nenän alle, katsoen hengityksen. Samalla tuo puhui. ' Eilen illasta lähtien enkeleitä on pudonnut taivaasta samoin oirein, kaikki heistä muuttuivat sokeiksi ja menettivät näkönsä. Kun heitä yritetään viedä taivaaseen he ja heidän kantajat saavat järkyttävät sähköiskut. Tämä on tietääkseni tapahtunut kaikille niille enkeleille jotka seivästettiin sodan aikana... niissä seipäissä täytyi olla pahoilais juomaa mitä tiedetään Nefileitten kehittäneen, me yritettiin etsiä ja tuhota sen, mutta ei onnistuttu. kukaan ei tietääkseni ole vielä kuollut. ' *

* "Mitä Elliotille oikein tapahtui? Tiiätkö sä mikä sitä vaivaa?" Rin kysyi Allienilta heti kun tuo tuli sisään. Hän oli huolissaan miehestä, katsoi tuota kun tuo heräsi. #Hän näyttää todella uupuneelta..# Nuori nainen ajatteli ja mietti mistä se oikein voi johtua. "Mikä häntä vaivaa?" Rin kysyi. *

*Elliot makasi liikkumattomana maassa. Pian kuitenkin Alliet lensi vauhdilla sisään. ' Voi ei, sinäkin. ' hän sanoi huolissaan, mennen Elliotin luokse ja ravistellen tuota rajusti olkapäistä. Pian Enkeli avasi hitaasti silmänsä ja tapitti Allienia ja Riniä kuoleman uupuneen näköisenä, eli tosi uupuneen *

* Rin katsoi miestä huolestuneena, toinen melkein törmäsi häneen. Nuori nainen vei lapsen vaunuihin ja meni Elliotin luokse kun tuo makasi liikkumattomana hiljaan lattialla. "Elliot?? Kuuletko sä??" Rin kysyi enkeliltä samalla yritti herätellä toista läpsien hellästi kädellään miehen poskea. Hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä sanoi vain "Allien? Mä tartten apuu." Rin jatkoi toisen herättelyä huolissaan, toinen oli vain suunnillen tuosta noin vain lysähtänyt lattialle kun oli törmännyt seinään. *

* Elliot kurtisti kulmiaan ja hieroi ohimoaan. Hänen päätään särki ja hieman jopa huimas. 'en tiedä...ei tunnu hyvälle ' hän totesi. Enkeli tuskin näki enää tyttöä 'näköni... en näe mitään !! ' hän huudahti säikähtäneenä. Pian hänen siipensä alkoivat räpsymään hulluna ihan itsestään. Hän lennähti eteenpäin, meinaten törmätä riniin-?- ja sitten taakseppäin ja sivulle, törmäten kohta rajusti seinään selkä eellä ja lyyhistyen maahan. Elliotin siivet haalistuivat ja katosivat sitten kokonaan. Mies makasi liikkumattomana ja hiljaa paikallaan. Kasvot lattiassa, silmät kiinni. *

* Rin katsoi enkeliä, hieman huolestuneen näköisenä. "Onko kaikki kunnossa?" hän kysäsi mieheltä. Nuori nainen piti lasta sylissään, nousi ylös lapsen kanssa ja alkoi vaihtamaan sitten vaippaa. Saatuaan vaipan vaihdettua, piti Rin lasta sylissään samalla kun vei vaipan roskiin ja palasi olohuoneen nojatuolille. "Oletko jotenkin kipeä? Pitäisikö sun mennä käymään siel taivaan sairaalassa?" Cat kysyi Elliotilta huolestuneena. *

* Elliot katsoi kun Rin alkoi syöttämään Alexii ja laski mielessään, kuinka paljon tuo oli enkelin iässä nyt. # hmm.. taitaapi tyttö olla nyt.. 2 viikon ikäinen # hän laski. Mm.. niin, lattiaa ' hän vastasi tuolle hymyillen ja kuunteli hiljaa itä toinen sanoi. ' Minäkin olen iloinen kun minulla on teidät. Näin onnellinen en voisi kuvitella olevani ' hän sanoi hymyillen rakastavasti. Mies kuitenkin näytti hieman uupuneelta ja kokoajan näytti vain uupuneemmalta. # mmh... tahdon nukkumaan... mutta vastahan minä nukuin ?? Mitä tämä oikein on.... tunnen itseni kokoajan niin väsyneeksi ja... uupuneeksi.. # *

* "En minä vähättele itseäni" Rin sanoi kun he lähtivät alakertaan Alexin luokse. Hän otti lapsen syliin kun pääsivät alas, meni nojatuolille syöttämään tyttöä. #Ihan ku koko ajan pitäis syötää Alexii..# nuori nainen ajatteli. Rin katsoi hetken aikaan kun vauva söi käänsi sitten katseensa Elliotiin ja kysyi "Mitä me sitten alamme tekemään? Lattiaako?" Hän sai lapsen syötettyä, röyhtäytti Alexandran ja piti sylissään kun katsoi miestä. "Tiesitkö et oon onnellinen ku mul on sut ja Alexandra? En uskonut melkein vuos sitte et oisin onnellinen vielä jonain päivänä" Rin sanoi hymyillen. *

* Elliot hymyili Rinille, kuullen sitten Alexin itkun alakerrasta ja katsoen oveen päin, kunnes käänsk katseensa takaisin Riniin. ' joo tulen minä ' hän vastasi ' Äläkä vähättele itseäsi ' hän sanoi, vastaten siihen suukkon ja he lähtivät siinä sktten alakertaan, alexin luokse-?- Elliot tapitti Riniä koko ajan ja mietti kaikenlaista siinä *

* He irrottivat varovasti entisen ikkunan, korjailivat ikkunankarmin lastoja ja asensivat uuden lasin paikoilleen. Työssä kesti muutama tunti, nuori nainen ei tiennyt et ikkunan uusiminen oisi ollut noin hankalaa. Alakerrasta kuului Alexin itku -?-, Rin huokaisi helpotuksesta et olivat saaneet ikkunan vaihdettua. "Meen alas tuutko sä?" hän kysäsi Elliotilta hymyillen. Cat tapitti miestä siinä hiljaan odottaen vastausta, sanoi sitten "Niinhän se menikin hyvin kun sä olit sitä laittamassa" ja antoi sitten enkelille suukon huulille -?- ennen kuin meni sitten alakertaan. *

* Elliot opasti tyttöä mitä tuon piti milloinhin tehdä. He irrottivat varovasti sen entisen ikkunan siitä, korjailiva ikkunankarmin lastoja ja asensivat sitten uuden lasin paikoilleen-?- Työssä kesti muutama tunti-?- Saatuaan homman valmiiksi, Enkeli huokaisi tyytyväisenä ' kas noin, sehän meni hyvin ' hän sanoi tyytyväisenä hymyillen, katsoen sitä ikkunaa siinä ja hymyili sitten Rinille *

* Rin katsoi miestä kun tuo mietti ja kertoi mistä aloittaisivat, tyttö nyökkäsi. He alkoivat siinä sitten korjaamaan ikkunaa -?-. "Miltäköhä tää huone näyttää ku on valmis?" nuori nainen ihmetteli ääneen. * // lyhyt ja kökkö tuli

* Elliot katsoi huonetta siinä ja yritti päättää, mistä he voisivat aloittaa. ' aloitetaan ikkunan uusimisesta, koska lattia naarmuuntuu ja huononee, niin vasta sen jälkeen on viisasta uusia se ja seinät sen jälkeen, kun lattia varmasti kannattaa kunnolla tikkaita ym. ' Hän sanoi mietteliäästi siinä ja katsahti tyttöön hymyillen *