~ The World has fallen ~ (K16)

First topic message reminder :

* Elliot oli omissa ajatuksissaan, eikä aluksi tajunnut, että toinen puhui, kun hän sitten tajusi, niin hätkähti pikkasen. Enkeli hieroi sormillaan ohimoitaan ' Mmh... siis joku sinun verisukulaisen täytyy olla puhdas nefili, joko äitisi tai isäsi.. tai joku sisaruksista... tai jopa isovanhemmista. ' Hän kertoi, vajoten sitten takaisin ajatuksiinsa puoliksi *

* Kotona, Rin antoi lapsen nukkua vaunuissa ja meni nojatuolille istumaan. Ei sanonut mitään vaikka toinen sanoi et oli ihanaa olla kotona. Rin vilkaisi vaunuihin, oli ajatuksissaan, hänestä ei tuntunut enään et oisi vankina mutta silti hänellä oli jotenkin outo olo. Hänellä ei ollut nälkä tai mitään mutta hänestä tuntui et joku seuraisi heitä mutta ei tiennyt kuvitteliko vain vai seurasiko joku ihan oikeasti heitä. *

* Elliot nyökkäsi tytölle ja lähti tuon perässä sitten kotiin päin. Kotona hän lysähti makaamaan sohvalle, huokaisten. ' ihanaa olla kotona ' hän sanoi hymyillen. Enkeli sulki silmänsä, maaten vain siinä sohvalla kaikessa rauhassa, onnellisena, kun oli kotona ja toivoit että rin, alex ja hän saisivat olla rauhassa eikä nefilit tai muut enää tulisi heidän välilleen. Lisäksi hän toivoi, ettei näkisi enneunia todella pitkään aikaan *

* Rin kävi istumaan siihen maahan ikkunan alle, katsoi metsään. Hän ei pystynyt menemään takas sisälle. Hänen veljensä tuli huoneeseen ja katsoi ikkunasta ulos, huomasi siskonsa ja sanoi "Elliot lähti odottaa sua varmaan etupihalla." Carl sulki ikkunan ja lähti sitten olohuoneeseen. Rin nousi hitaasti ylös ja kiersi talon etupihalle, enkeli oli jäänyt portaille seisomaan. "Mennään kotiin" Cat sanoi miehelle ja lähti kävelemään toisen edessä -?-. *

* Elliot ei ollut yhtään huolissaan siitä, miten Rinin isoäiti reagoisi häneb siipiinsä. Hän ei myöskään pitänyt kiirettä syömisestä. Syötyään hän sitten nosti Alexin vaunuista syliinsä, jotenkin oli tottunut siihen, että tuo oli joko hänen tai Rinin sylissä. Enkeli hymyili pikkuiselle lapselle ja kiitti Rinin isoäitiä ruoasta. ' Meidän on varmaan nyt palattava kotiin, oli kiva tulla käymään ' hän sanoi. Elliot laski lapsen takaisin vaunuun ja poistui talosta, sanoen vielä kerran näkemiin. Hän jäi portaille seisomaan-?- ' Rin ? ' hän kysyi, ihmetellen missä tuo oli, sen verran vain tiesi, että tuo oli jossakin sielä ulkona *

* Rin oli hieman epävarma siitä mitä isoäiti sanoisi enkelistä ja enkelin siivistä mutta kun isoäiti ei sanonut mitään, Rin huokaisi todella hiljaan helpotuksesta. Hän söi siinä hiljaan, halusi nopeasti pois tuosta talosta ei tiennyt varmasti miksi mutta jotenkin hänestä tuntui oudolta olla tuolla. Catherinesta tuntui et hän oisi tuossa talossa vankina. Hän sai ruokansa syötyään ekana -?-, nousi pöydästä ja meni vessaan mutta ei laattaamaan kuitenkaan. #Mun on pakko päästävä täältä pois, pakko# tyttö ajatteli, tuli sitten pois vessasta ja meni vanhaan huoneeseensa ja sieltä ikkunan kautta siihen pihalle, olo helpottui. Rin pysyi siinä ikkunan luona kuitenkin ei halunnut jättää Elliotia eikä Alexia taloon. *

* Enkeli katsoi ihmeissään tyttöä, kun olisi vasta nyt tajunnut, että hänellä oli siivet. Hän levitteli siipiään hiukan ja kohautti olkiaan ' Ei se minua haittaa, Carl tietää jo enkeleistä ja luotan isoäitiisi, onhan hän tavallaan samaa perhettä ' hän sanoi hymyillen ja nyökkkäsi sitten, kun tyttö kysyi, menisivätkö he keittiöön syömään. Kaksikko lähti siis sinne ja pöydän ääressä istui pian koko joukko, paitsi Alex joka oli vaunuissa. *

* "Ööö.. Esimerkiksi siks et ne näkee sun siipes" Cat vastasi toiselle. Otti tytön varovasti kokonaan omaan syliinsä -?- ja nousi sitten Elliotin sylistä pois tapittaen enkeliä hymyillen. Hän siirsi katseensa Alexiin ja antoi suukon lapsen päähän ja nosti katseensa takaisin Elliotiin ja kysyi "Mennäänkö sit keittiöön syömään?" Rin tapitti miestä silmiin hiljaan, oli valmiina lähtemään syömään mutta odotti toista. #Haluaisin kotiin.. Tai oikeastaan haluaisin olla Elliotin kanssa kahdestaan...# hän ajatteli. He lähtivät keittiöön -?- ja alkoivat syömään -?-, Rin oli kuitenkin laittanut Alexandran vaunuihin ennen kuin meni syömään. Pöydän ääressä istui siis Elliot -?-, Rin, Carl ja isoäiti. *

* ' Miksen uskaltaisi ? ' Elliot kysyi hieman ihmeissään, mutta kuitenkin hymyillen. ' Antaa niitten vielä levätä ihan rauhassa, itse ehdin levätä muutaman tunnin ennen tänne tuloani, ja kunhan en lentele, juoksenteli tai muuten riehu mitenkään, niin täähän on lepoa ' hän sanoi hymyillen vinosti. Hän silitteli hellästi Alexin poskea ajatellen, että tuo oli nyt kuin 6 päivää vanha, vaikka oli vasta kahden päivän ikänen periaatteessa *

* Rin tapitti miestä edelleen hymy huulillaan ja kysyi "Vai uskallatko mennä? Kyl voin hakee ruuan tännekin jos haluut." Hän ei tiennyt mitä sanoisi joten oli hiljaan ja kuunteli mitä toinen sanoi sen jälkeen kun Elliot oli antanut suukon Rinin otsalle. "Sano sit ku haluut lähtee kotiin tai jos haluut lähtee kattomaan äitiäs ja siskoas. Sun pitäis levätä, kait" Cat sanoi Elliotille ja antoi tuolle suukon huulille -?-. Siirsi katseensa lapseen heidän sylissään ja silitti tuon päätä hieman, nosti katseensa takaisin enkelinsä kasvoihin. *

* Elliot ei olisi halunnut liikkua siitä mihinkään, olisi vain halunnut pitää noita kahta sylissään, mutta mikäänhän ei kestä ikuisesti, paitsi ehkä rakkaus. ' Voin minä mennä ' hän vastasi tytön kysymykseen. Enkeli kuunteli hiljaa mitä toinen sanoi ja hymyili tuolle sitten, antaen kevyen suukon tytön otsalle-?- ' Samoin enkelini, rakastan sinua ' hän sanoi hiljaa *

* "Haluatko mennä syömään?" Rin kysyi mieheltä jonka sylissä istui. Tapitti toista silmiin välillä kuitenkin katsoi Alexandraa. Hänen kasvoillaan oli hymy, onnellinen sellainen, halusi olla Elliotin kanssa kahdestaan mutta ei kuitenkaan halunnut olla erossa vauvastakaan. Cat kuuli kun isoäiti teki ruokaa keittiössa mutta keskittyi vain enkeliin ja sanoi "Haluun olla sun kanssas. Rakastan sua paljon enkä haluu menettää sua enään koskaan." *

* Elliot katsoi Rinin veljeä. Hän ei sanonut mitään, nyökkäsi vain. Tuon sitten sitten varoittaessa häntä, hän virnisti hiukan. Hän ei missään nimessä satuttaisi tyttöä mitenkään, ei ainakaan tahallaan tai tietoisesti. Enkeli katsoi lastaan ja Riniä hymyillen. * / kökkö rooli

* Rin katsoi kun enkeli nosti lapsen heidän väliinsä, puoliksi molempien syliin. "Eikö sunkin pitäis olla lepäämässä?" hän kysäsi Elliotilta tapittaen tuota. Veli siis tuli sisälle ja meni nojaamaan kirjoituspöydälle, sanoi pian sitten "Täytyy myöntää et sovitte hyvin yhteen." Rin hymyili siinä vain, vaikka hänestä oli outoa et veli näki hänet enkelin sylissä ja Alexinkin vielä enkelin ja tytön sylissä puoliksi. "Isoäiti tekee ruokaa, kai te tuutte sit syömään?" Carl kysyi nuorelta parilta ja sanoi sitten Elliotille "Mä varotan sua. Jos sä satutat Catia jollakin tavalla ni sulle käy huonosti." Veli lähti sitten olohuoneeseen, istahti siellä sohvalle. Rin katsoi hetken aikaan veljensä perään mut käänsi sitten katseensa takaisin enkeliin ja pikkutyttöön. *

* Elliot istui hiljaa tyttö sylissään. ' He voivat hyvin, ovat lepäämässä ' Elliot vastasi kysymykseen äidistään ja siskostaan. Hän nosti toisella kädellään Alexin heidän väliinsä, puoliksi Rinin ja puoliksi itsensä syliin-?- Sitten oveen koputettiin ja kohta Carl tuli huoneeseen, heidän kaikkien ollessa siinä sängyllä sylikkäin. *

* Rin kuunteli toista hiljaan ja painoi päänsä toisen olalle -?-. "Onneksi voitimme ja onneksi et kaikki ovat elossa. En oisi tiennyt mitä oisin tehnyt ilman sua" hän sanoi miehelle, halusi vain olla tuon sylissä kun oli ihan hirveä ikävä. Tyttö käänsi katseensa Alexandraan ja vauvasta takaisin enkeliin ja kysyi "Miten äitisi ja siskosi voi?" Rin tapitti miestä hiljaan.

Pian kuitenkin ovelle koputettiin ja kysyttiin "Cat, voiko tulla sisälle?" Ääni kuului tietenkin Carlille, Rin antoi tuolle luvan tulla sisälle ja oli itse yhä Elliotin sylissä -?-. *

* Rin tuli Elliotin syliin ja Enkeli kietoi kätensä tuon ympärille ja levitti siipensäkki Rinin ympärille. ' En tiedä, kai he halusivat, että näkisit omin silmin ' Elliot vastasi tytön kysymyksiin. Hän silitteli rauhallisesti tytön selkää, kun tuo antoi suukkoja häneb huulilleen. ' Kaikki on nyt hyvin. Voitimme sodan ja kaikki on elossa ' hän sanoi hiljaa, onnellisena siitä että sota on ohi ja että hänen perheensä on elossa. *

* Rin tapitti miestä, purskahti itkuun mutta ei sellaiseen surulliseen vaan sellaiseen et oli ilahtunut ja helpottunut kun näki toisen. Hän meni toisen syliin istumaan -?- ja kietoi kätensä toisen ympärille -?-. "Miks kukaan ei sanonut mulle mitään et elät?" tyttö kysäsi Elliotilta ihmeissään, antoi tuolle suukkoja huulille -?-. Rin oli helpottunut ja iloinen ja yllättynyt ja ihmeissään kun toinen eli mutta loppujen lopuksi hän oli onnellinen ettei toinen kuollut. *

* ' niin, minä elän ' Elliot sanoi. Alex oli hänen käsivarsiensa suojassa, kun tyttö juoksi halaamaan häntä. Hän antoi tuon kosketella itseään ja vastasi sitten siihen suudelmaan. Hän laski lapsen viereensä sängylle, että pystyi kietomaan kätensä Rinin ympäri, halaamaan tuota. ' Anteeksi että huolestutin sinut.. jos se nyt oikea sana ' hän sanoi hiljaa *

* Rin katsoi kun toinen käveli sitten peremmälle huoneeseen, tyttö näytti oikeastaan siltä kuin olisi nähnyt haamun, oli hieman kalpeakin. Hän kuunteli mitä enkeli puhui vaikka sanat menivätkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei saanut silmiään irti enkelistä. "Sä elät?" Rin sai sanottua ja ennen kuin itse tajusikaan oli noussut ylös ja juossut miehen luokse halaamaan tuota -?-. Hän koski käsillään Elliotin kasvoja -?-, käsivarsia -?- ja vartaloa -?-. Catherine huomasi ettei toinen ollut mikään harha ja suuteli toista intohimoisesti -?-, miehen pää oli tytön käsien välissä -?-. *

* Elliot katsoi Riniä ja käveli sitten peremmälle tuon huoneeseen-?- Hän istahti sängyn päälle, naama Riniin päin.  ' Rin, en ole kuollut, me enkelit olemme kuolemattomia, muistatko ?' Hän kysyi, koska arveli tytön luulevan häntä jonkinlaiseksi harhaksi. ' seipään isku meidän arpiin tai siipien tyveen vain lamaannuttaa meidät 7-10 tunniksi ' hän kertoi tuolle, pidellen Alexia sylissään, kun tuo puristi pienen pienet kätösensä Enkelin sormien ympäri *

* Carl oli syöttämässä Alexandraa silloin kun Elliot tuli heidän kotiin, meni avaamaan oven tyttö sylissään. Veljen ilme oli näkemisen arvoinen, tuon oli nimittäin ihan ihmeissään luuli et enkeli oli kuollut, sai kuitenkin sanottua "Sä et kuollut? Cat on vain huoneessaan eikä reagoi mitenkään, ei edes hoida Alexandraa." Hän antoi Elliotin ottaa tytön syliinsä, Carl meni olohuoneeseen ja oli helpottunut ettei tuo enkeli ollutkaan kuollut, istahti sohvalle ja mietti kaikenlaista.

Rin istui yhä nojatuolissa tapittaen ulos, ei huomannut eikä kuullutkun enkeli avasi oven. Hän ei tiennyt mitä kuuli, luuli kuulleensa harhoja kun toinen puhui, vilkaisi ovelle ja luuli nähneensä harhan. Tyttö kuiten kääntyi ovelle päin ja näki enkelin, luuli kuitenkin tuota edelleen harhaksi eikä sanonut mitään katsoi vain Elliotia ja vauvaa. Rin ei tajunnut mitä näki. *

* Elliot heräsi muutaman tunnin päästä, eikä suostunut jäämään sinne enää hetkeksikään ' Minun on palattava takaisin. Rin luulee minun kuolleen, minun on mentävä hänen luokseen ' hän sanoi Allielle, eikä tuon lopulta auttanut muu kuin suostua. Elliot lensi siis takaisin maan päälle, tai oikeastaan liisi. Hän meni Rinin kotiin-?- Koputtaen oveen, niin että Carl tai Rinin isoäiti avasi sen oven-?- Enkeli tervehti noita hymyillen, ottaen Alexin sitten syliinsä-?- ' Hei taas pikkuinen ihme, Ehti tulla jo ikävä ' hän sanoi, antaen suukon tytön nenänpäähän. Lapsi sylissään hän käveli Rinin ovelle, avaten sen ja nojaten sen karmiin, katsoen nojatuolissa istuvaa tyttöä-?- ' kop kop, saako tulla ' hän kysyi hiljaisella ja lempeällä äänellä *

* 8 tunnin päästä Rin oli nojatuolillaan, katsoi vain ulos, hän ei kuullut eikä nähnyt mitään vaan tuijotti ulos. Yhsessä vaiheessa hänen silmänsä menivät kiinni mutta tyttö aukaisi ne kuitenkin sitten. Carl sekä isoäiti yrittivät saada tytön syömään mutta eivät saanneet, eikä tyttö hoitanut Alexiakaan vaan isoäiti ja veli hoitivat. Carl nukkui muutaman tunnin jossakin vaiheessa, herättyään hän vahti lasta ja kävi välillä vilkaisemassa Riniä joka ei reagoinut edelleenkään mihinkään. #Kaikki on pilalla... Kaikki.. Miks hänen piti kuollaa??# Rin ajatteli, hän ei saanut tuota muistoa pois mielestään. *

* 8 tunnin päästä-?- Elliot heräsi sairaalan ryhmä-huoneessa, minne oli viety kaikki seivästetyt enkelit. Melkein kaikki heistä olivat jo heränneet. ' Mitä tapahtui ? ' Enkeli kysyi, hieman kummissaan. Allien istui hänen vieressään lukemassa kirjaa ja nosti katseensa sen yli ' Joku piiloutunut Nefili seivästi sinut, mutta kuten tavallista, arpiin tai siipien tyveen isketty keppi tai seiväs, lamaannuttaa enkelin 7-10 tunniksi, se ei tapa. Tyhmät Nefilit eivät tainneet tajuta sitä. Olettehan te sentään kuolemattomia. Hän sanoi ja Elliot nyökkäsi noustein istumaan ' minun pitää palata takaisin maan pinnalle, Rin ei tiedä tästä ' hän sanoi, mutta Allien esti ' sinun pitää levätä vielä hetken aikaa, isku ei ehkä tappanut sinua, mutta olet kuitenkin pahasti haavoittunut. Elliot huokaisi, mutta myöntyi, hän tunsi olonsa vähän huteraksi *

* Carl otti siskostaan kiinni ja lähti kotiin tuon kanssa kun Allien sanoi hiljaan et noitten pitäis mennä kotiin. Kotiin päästyään veli vei Rinin tytön vanhaan huoneeseen, katsoi tuota huolissaan. "Cat sul on kaikki ihan hyvin ja oon varma et hänetkin saadaan kuntoon" Carl sanoi siskolleen, ei tiennyt oikein mitä oli tapahtunut ja luuli et Elliot eli vielä. "Mikään ei oo hyvin! Elliot kuoli!" Rin suunnilleen huusi itki kuitenkin yhä eikä rauhoittunut vaik veli silitti hänen hiuksiaan ja yritti muutenkin rauhoitella. Carl lähti huoneesta, meni olohuoneeseen mis isoäiti oli Alexandran kanssa. Sillä välin Catherine oli käpertyneenä nojatuoliin ja itki, hän halusi olla yksin mut halusi Elliotin takaisin. *

* Allien ei pysähtynyt, vaikka Elliot olikin jo seivästetty, hän jatkoi tuon luokse juoksemista. Päästyään tuon luokse, hän polvistui mies-enkelin viereen ja katsoi vaarnan jättämää haavaa, mistä Rin oli sen vetänyt pois. ' Hitto ' pääsi nais-enkelin suusta, vaikka tuo ei yleensä kironnut. ' Rin ja sen veli, menkää kotiin, me nähdään myöhemmin ' hän sanoi hiljaa. Ayla kutsui toisen enkelin avukseen ja yhdessä nuo ottivat Elliotin jaloista ja käsistä kiinni, lennättäen taivaaseen, muitten luokse *

* Rin katsoi miestä hiljaan ja kuunteli. Hän oli pahoillaan siitä et toinen oli menettänyt perheensä. Tyttö ei kerennyt reagoimaan mitenkään kun vaarna upposi enkeliin, oli kyl kuullut huudon. Kun Elliot sitten lankesi polvilleen, alkoi Cat huutamaan ja itkemään, hän oli shokissa (järkyttynyt). Tyttö repäsi sen vaarnan enkelistä, veli oli päästänyt tuosta irti jo ja katsoi siskoaan ajatellen #Ei. Hän ei saa seota. Tää on Catille liikaa..# Rin katsoi ympärilleen, etsien sitä joka oli seivästänyt hänen miehensä tai siis hänen tyttärensä isän, Catin rakastetun. Hän löysi sen nefilin joka oli seivästänyt enkelin -?- ja hyökkäsi tuon kimppuun -?- ja lopulta tappoi tuon nefilin -?-. *

* Elliot kohautti tytön kysymykselle olkapäitään ' Ruumiillesti hyvin, mutta henkisesti ihan riekaleina ' hän tokaisi, katsoen sitten taivaaseen ja päästäen raskaan henkäisyn. ' ELLIOT VARO !! ' Enkeli katsoi huudon suuntaan, Allien juoksi heitä kohti, kauhistunut ilme kasvoillaan. Samassa vaarna upposi miehen läpi ja Enkeli katsoi kummissaan mahaansa, mistä toinen pää törrötti. Hän kohotti katseensa Riniin. ' Mit- ... ' tuo aloitti ja ymmärsi sitten. Hän oli nähnyt unessaan Rinin, koska tuo seisoi hänen edessään nyt, uni oli vaan muokkautunut hänen katseensa mukaisesti. Elliot lankesi polvilleen, hän ei sanonut hyvästejä, koska tiesi, ettei se olisi loppu. Sen jälkeen kaikki pimeni *

* Rin katseli kun enkeli lähti viemään perheensä pois, itse tyttö oli edelleen veljensä haluaksessa. Carl päästi siskonsa halauksesta, kysyi "Cat ootko kunnossa?", oli huolissaan siskostaan. Cat nyökkäsi veljelleen et oli ihan kunnossa, Elliotin sitten tultua siihen. Tyttö ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, pelkäsi edelleen itseään eikä uskaltanut halata enkeliään, kysyi kuitenkin "Miten sä voit?" *

* Elliot istui hiljaa paikoillaan, katsoi maata edessään, ettei olisi katsonut seivästettyjä ruumiita. Ayla tuli hänen luokseen, aivan tuohan ei ollut siinä enneunessakaan kuollut. ' Meidän on vietävä heidät taivaaseen ' nainen kuiskasi ja Elliot nyökkäsi. Hän irrotti siskostaan sen seipään ja nosti varovasti syliinsä. Hän katsoi tuota surullisena, muserrettuna, kunnes levitti isot mustat siipensä ja lähti lentoon. Hetken päästä, tuo oli vienyt siskonsa taivaaseen ja lensi nyt takaisin alas. Elliot katsoi Riniä ja hymyili tuolle pienesti. ' mennään kotiin ' hän sanoi hiljaa ja katsoi aukiota, joka oli enkeleistä tyhjä, vain Nefileitten ruumiita loju sielä täällä *