• Wrong place at the wrong time (17) •

* Tyttö nosti katseensa prinssiin, katsoi tuota kun toinen ponkaisi pystyyn. Erin kuunteli mitä KAspar sanoi, ollen itse hiljaan. "Pitkään? Ni sit ku tuut takas makaan haudassa maan alla.. Mul tulee sua ikävä" hän sanoi miehelle ja katsoi kun tuo lähti huoneesta, nousi itse seisomaan ja alkoi pakkaamaan vähäiset tavaransa laukkuun ja muovipusseihin. Tyttö meni parvekkeelle, varmaankin viimeisen kerran, katsoi taivasta ja sanoi hiiren hiljaan "Jos sä Jumala oot olemassa ni et tekisi tätä. Tee ihme jos oot olemassa." Catherine seisoi  parveekkeella hetken aikaan, meni sisälle, otti tavaransa mennen niitten kanssa käytävään sulkien huoneen oven perässään kiinni. Hän käveli prinssin oven luokse, koputti siihen. Jos toinen tulisi avaamaan oven tyttö kysyisi "Voisitko heittää mut Lontooseen?". Mutta jos ovea ei tultaisi avamaan lähtisi tyttö alakertaan tavaroidensa kanssa. *

* Kaspar kuunteli ja katsoi Eriniä hiljaa. Hän siirsi katseensa hetkeksi kattoon ja istui paikoillaan ihan hiljaa pitkän aikaa. Lopulta hän kuitenkin ponkaisi pystyyn ja hymyili pienesti tytölle. ' No mutta, ei kaikki vielä tähän lopu. Ei kannata menettää vielä toivoa, katsotaan miten tämä tästä etenee. ' hän sanahti. ' Saatan olla pitkään poissa.. mutta kun tulen takaisin.. kaikki kyllä selviää ' hän sanoi ja kääntyi oveen päin. Jos toinen ei häntä estänyt, prinssi käveli pois huoneesta, omaan huoneeseensa, ison taulun eteen mihin oli maalattu hänen äitinsä. Kaspar kysyi äänettömän kysymyksen äidiltään, vaikka tuo ei voinutkaan vastata siihen *

* Catherine katsoi Kaspari, alkoi miettimään miksi toinen  näytti surulliselta, ainakin tytön mielestä prinssi näytti surulliselta. Hän kuunteli hiljaan mitä vampyyri kertoi eikä ollut aivan varma ymmärsikö oikein. Blondi tyttö ei tiennyt mitä sanoa, hän ei saanut sanaa suustaan katsoi vain toista. "Mikään ei kestä ikuisesti.." Erin sanoi hiljaan, niin hiljaan ettei sitä oikeastaan tavallinen ihminen kuullutkaan, äänessä kuului surullisuus. Hän laski katseensa lattiaan alkaen miettimään, tajusi että menettäisi taas itselleen tärkeän henkilön. "Tää kaikki johtuu siitä et veljeni ja poliisit tulivat.. He eivät olisi tulleet jos eivät oisi jäljittäneet kännykkääni, mun ei ois pitänyt avata kännykkääni eikä sulkea.. " Catherine sanoi melkein normaalilla äänellään, ei katsonut Kasparia vaan lattiaa. *

* Kaspar meni hitaasti sisälle huoneeseen, ei hymyillyt edes tytön nähdessään. Hän istahti nojatuolille ja tapitti tyttöä murheellinen ja hieman surullinen ilme kasvoillaan. Prinssi oli pitkään hiljaa ennenkuin alkoi puhumaan. ' Isäni on sitä mieltä, että vampyyrien on muutettava muualle asumaan, koska täällä ei ole enää turvallista. Alkaa leviämään huhu, että täällä asuu kummallisia '' ihmisiä '' ja uteliaat ihmiset tulevat katsomaan ja alkavat levittämään huhuja, eikä me voida enää asua täällä. Me emme voi ottaa sinua mukaan, koska sitten et voisi enää koskaan palata kotiisi tai muuallekkaan. ' hän lopetti siihen, nojaten nojatuolin selkänojaan *

* Victoria katsoi prinssin perään kun tuo katosi mutta jatkoi television katselemista. Hän mietti miten tyttö mahtaisi reagoida asiaan ja oikeastaan toivoi et prinssi kertoisi totuuden.

Erin istui parvekkeen lattiaalla kun kuuli koputuksen, kääntyi sillein et näkisi kuka tulisi sisään. Hän katsoi kun prinssi tuli sisään vastausta odottamatta, tytön ilme oli hieman yllättynyt. "Hey" blondi tervehti vampyyriä ja nousi nopeasti ylös parvekkeen lattialta ja meni huoneeseen sisälle katsoen toista. Tyttö meni sängylleen istumaan katsoen koko ajan KAsparia, mietti oliko tuolla jotain asiaa vai tuliko toinen muuten vain huoneeseen. *

* Kaspar kuunteli mitä Victoria sanoi ja nyökkäsi hitaasti. ' Tee mitä haluat. Minä aion tehdä kaikkeni keksiäkseni jonkun muun ratkaisun, ettei meidän tarvitsisi lähteä ' Prinssi sanoi ja hymyili hieman surullisesti noille kahdelle ' Mutta nyt minä menen Erinin luokse ja kerron hänelle ' Prinssi sanahti hiljaa ja kääntyi portaille mennen niitä ylös.
Ylös päästyään hän meni hitaasti tytön huoneen ovelle ja koputti oveen, mennen sitten sisälle vastausta odottamatta(?) *

* Erinillä ei ollut hajuakaan mitä alakerrassa tapahtui. Hän oli parvekkeella vielä vähän aikaan, meni avaamaan huoneen oven lukosta mennen takaisin parvekkeelle ja kävi parvekkeen lattialle istumaan katsoen puutarhaa.

Victoria istui olohuoneessa, kuuli Nemon ja prinssin keskustelut. "Aiotko mennä kertomaan Erinille? Jos te lähdette täältä pois, en tule mukaan palaan varmaankin takaisin Amerikkaan tai jään jonnekin päin eeglantia" hän kysyi Kasparilta samalla kun tuota katsoi. Vampyyrineito ei haluaisi joutua lähtemään kartanosta, siitä oli tullut jo koti hänelle ja hän sai tavallaan tuolta pikkusiskon, ihmistytön, halusi niittäin et tyttö oisi onnellinen. *

* Kaspar seisoi olohuoneen ovensuussa oikein tietämättä mitä hänen pitäisi tehdä. Nemo oli asettunut prinssin sohvalle, mutta tuo nousi nyt seisomaan ja käveli hitaasti ja varovasti tuon luokse. ' Lähdetäänkö me siis pois täältä? ' tuo kysyi, koska oli kuullut keskustelun. Kaspar ei katsonut häneen vaan isänsä perään ja siirsi katseensa sitten siihen suuntaan mistä Erin oli kadonnut yläkertaan ' ilmeisesti ' hän sanoi hiljaa ja yritti koota itsensä. Hän kääntyi Nemon puoleen ja taputti tuota selkään ' Kyllä tämä vielä tästä, kyllä tähän löytyy vielä joku parempi ratkaisu.. toivottavasti '. Nemo nyökkäsi ja meni takaisin omalle paikalleen *

* Victoria kuuli vahingossa oikeastaan mitä kuningas oli sanonut prinssille. Hän piti kasvonsa ilmeettöminä samalla miettien aikoikoi nuori prinssi kertoa asiasta Erinille.

Ihmistyttö istui nojatuolissa mutta nousi siitä seisomaan, avaten parvekkeen oven ja mennen parvekkeelle. Hän katsoi puutarhaa ja oli ajatuksissaan. Catherine mietti mitä Kaspar mahtoi hänestä ajatella, ajatteliko et tyttö oli pyytänyt veljeään käymään. "Carl ei ois tullut tänne jos en ois avannut kännykkääni.. Mitäköhän seuraavaksikin tapahtuu?" blondi mutisi hiljaan pitäen kaiteesta kiinni. *

* Kaspar huokaisi helpotuksesta ihmisten lähdettyä, vaikka tunsikin olevansa hieman pahoillaan noitten puolesta. ' Isä.. ' hän aloitti, mutta huomatessaan tuon ilmeen, hiljeni nopeasti. Hänen tuli mieli mennä Erinin luokse, mutta ei voinut ihan vielä. Kaikki vampyyrit olivat nyrpeinä lähteneet omille teilleen ja jotkut olohuoneeseen. Kuningas ja prinssikin kävelivät olohuoneen lähelle. ' Meidän pitää lähteä, muuttaa muualle asumaan, typerät ihmiset, kun luulevat voivansa tulla tänne noin vain ' Kuningas murisi. Kaspar katsoi tuota kauhistuneena ' Mutta isä! Me olemme asuneet täällä aina! Ei me voida muutaman ihmisen takia lähteä täältä!! ' hän sanoi kauhistuneena. ' On parasta, että jätät tytön tänne ja me lähdetään. Muussa tapauksessa tyttö ei voi enää koskaan palata ja sitähän sinä et varmaan halua? Sinun tehtävä poikani, on mennä etsimään meille uusi asuinpaikka ' ja sen sanottuaan Kuningas lähti ja jätti kauhistuneen poikansa seisomaan olohuoneen oviaukon eteen *

* Carl lähti poliisien kanssa kartanosta kun kuningas oli sanonut ettei saisi jäädä. Autossa istuessa nuori mies kirosi ja puhui itsekseen "Catin oisi pitänyt lähteä mukaan.. Ei hän voi jäädä yksi, hänhän on vielä alaikäinen.." Hän meni Lontooseeen hotellista otti huoneen ja meni sinne, aikoi jäädä ainakin pariksi päiväksi.

Victoria katsoi tapahtunutta, katsoi ihmistytön veljen perään kunnes lähti itse olohuoneeseen sohvalle istumaan ja mietti menisikö katsomaan tyttöä.

Catherine oli huoneessaan lukkojen takana istuen nojatuolissaan. "En avaa könnykkääni enään ikinä.. Toivottavasti Carl lähtee takaisin kotiin eikä tuu takaisin.." hän mutisi hiljaan, ei oisi halunnut ainakaan tuolla tavalla kertoa KAsparille itsestään mutta ei voinut enään mitään. *

* Kaspar katsoi hiljaa tapahtumaa. Erinin lähtiessä pois salista hän katsoi tuon perään, ennenkuin käänsi ilmeettömän katseensa tuon veljeen joka oli sanonut nimekseen Carl. Kuningas alkoi puhumaan tuolle. ' Carl, siskosi saa jäädä tänne vieraaksemme, mutta sinä et saa ja pyydänkin sinua nyt poistumaan ' Kaspar ymmärsi tuon hyvin. Muut vampyyrit olivat yhä levottomia, tietenkin he pelkäsivät oman salaisuutensa puolesta ja olihan kaikenlisäksi vielä se veri, joka kiersi noitten ihmisten suonissa. Prinssi oli iloinen, että oli aikaisemmin juonut Erinistä, koska muuten hänkin tuntisi nyt samankaltaista levottomuutta. *

* Erin ei tiennyt mitä teki kun vampyyrit alkoivat hajaantumaan ja ikäänkuin paljastivat hänet. Hänen vieresään Victoria oli, vampyyrineito katsoi ihmistyttöä ja tarkkailu tuon ilmeitä.

Carl huomasi siskonsa kun vampyyrit olivat hajaantunett tieltä pois. Hän kuunteli mitä kuningas sanoi mutta katsoi siskoaan vihaisen näköisenä. "Catherine" nuori mies sanoi, katsoi kun Cat käveli hänen luokseen. "Veli.. Mitä sä täällä teet? Mä en oo tulossa takaisin, en vielä. Mä en pysty tulee, en pysty asumaan isoäidin luona koska kaikki siellä muistuttaan vanhemmistamme.. En kestä sitä ku kaikki tutut tulee kyselemään miten voin, en haluu et muut säälii mua tai mitään. Kaikki siellä on vaan ystävällisii sen takii ku säälivät meitä. Sul on siellä työ ja kaikki, etkä voi kuvitella millasta on olla koulussa ku kaikki vaan tuijottaa ja kusikivat miten huono tuuri käynyt ku vanhemmat kuoli syntymäpäivänä" Erin sanoi Carlille ja lähti ulos salista jos kukaan ei estänyt häntä, meni huoneeseensa, lukitsi ovensa ja meni nojatuolille istumaan. Carl katsoi siskonsa perään, oli kuunnellut tuota mutta ei kerennyt sanomaan mitään kun tuo jo lähti. Victoria katsoi myös blondin tytön perään, hänellä ei ollut aavistustakaan tapahtuneesta. *

* Kaspar katsoi tulijoita. 20 vuotiaan miehen puhuessa, hän vilkaisi isäänsä. Ympäriltä alkoi kuulumaan mutinaa ja ärsyyntynyttä murinaa. Vampyyrit eivät tykänneet siitä, että heidän reviirilleen tultiin, varsinkaan jos tulijat olivat ihmisiä. Joidenkin oli niin vaikea hillitä itseään olla repimättä tulijoiden kurkut auki ja juoda noiden veret, että Kaspar antoi vartijoille ohjeet viedä kyseiset vampyyrit pois. Hän ei sanonut mitään, odotti vain mitä hänen isänsä sanoisi. Pian vampyyrit kuitenkin alkoivat hajaantumaan ja ikäänkuin paljastivat Erinin läsnäolon sielä(?) Prinssi henkäisi pienesti ja katsoi tyttöä. Oli vaikea pysyä siinä paikalla. ' HILJAISUUS !! ' Kuningas huudahti ja kaikki hiljenivät kerralla. ' Siskosi on kyllä täällä, mutta ei vankina vaan vieraana. ' Kuningas ilmoitti vilkaistuaan poikaansa *

* Victoria sekä Catherine molemmat menivät myös sinne saliin, olivat muiden takana ja ihmettelivät molemmat keitä mahtoi olla tulossa.

Palvelijoitten avattua ovi, palvelijat johdattivat vieraat valtaistuinsaliin -?-. Sen parikymppiseltä näyttävä nuori mies alkoi puhumaan "Anteeksi jos häiritsemme. Olen Carl Graya ja tässä ovat Amerikan poliisista ylikomissario Walter ja Lontoon poliisista ylikomissario Brand. Asiamme koskee sisartani joka on kadonnut noin viikko-kaksi sitten. Hänen puhelimensa jäljitettiin ja puhelimen pitäisi olla yäälllä aiakin jäljittämisen mukaan" hän piti tauon ja jatkoi "Onko sisareni Catherine täällä vai onko hänet ryöstetty ja tavarat vain on täällä?"

Erin tunnisti heti sisään tulleen nuoren miehen ja toivoi ettei tuo huomaisi häntä. #Mitä hän täällä tekee? Mä lähdin itse kotoo ei kukaan mua kidnapannut. Aikovatko muut paljastaa mut?# hän mietti ja kuunteli kun veli puhui. #Ei ois pitänyt avata kännykkää..# tyttö ajatteli. Victoria vilkaisi vieressään olevaa ihmistyttöä ja huomasi et tuo tunnisti tulijat mutta ei sanonut mitään, kääntyi katsomaan vieraita. *

* Kaspar kävi vaihtamassa vaatteensa ja laittoi päälleen mustan viitan tapaisen ja kruunun. Hän käveli isänsä vieressä saliin, istahtaen tuon oikealle puolelle valtaisuinsaliin. Kaspar ei ymmärtänyt miksi heidän piti olla niin muodollisia, eivätkö he voineet vai mennä tervehtimään vieraita? Nojaa, olkoot sitten näin. Vampyyreitä alkoi kokoontumaan saliin, odottamaan vieraiden tuloa. Palvelijat avasivat oven vieraille ja prinssi mietti, mahtoivatko nuo olla Erinin tuttuja. Mitä jos tyttö oli salaa kutsunut apua.. olihan tuolle jäänyt se kännykkäkin.. ei, ei Erin sellaista tekisin. Eihän? *

* Sekä Erin että Victoria molemmat nousivat nopeasti ylös ja niiasivat kun huomasivat kuninkaan, kävivät takaisin istumaan paikoillensa. Ihmistyttö pudisti päätänsä ettei ollut tuttujaan kutsunut ja oli oikeastaan ihmeissään toivoen samalla ettei ketään tuttuja tulisi. #Ei kai he oo saanut tietää mis oon?? Toivottavasti ei.. En haluu lähtee täältä.. En haluu et KAspar ja muut joutuvat pulaan takiani.. Keitäköhän ne vieraat ovat jotka tulevat??# Catherine ajatteli, hän ei yhtään tiennyt ketä oli tulossa. Victoria katsoi tyttöä mutta katsoi sitten taas televisiota.

Parin tunnin päästä kartanon pihaan saapui musta auto, limusiinin näköinen, auto pysähtyi. Ovia ukeni ja ulos tuli noin 20-vuotiaan näköinen nuori mies sekä muutama muu ihminen. Nuori mies käveli kartanon ovelle ja koputti siihen, jäi odottamaan että ovi avattaisiin. *

* Kaspar oikasi itsensä pitkäksi siihen sohvalle ja risti kädet niskansa taakse, katsellen erittäin kiinnostavan näköistä kattoa. '' mmh.. '' hän vain sanahti vampyyri-neidon kysymykselle, koska ei tiennyt vielä mitä olisi siihen vastannut. Vain tulevaisuus sen näyttäisi, mitä heidän välillään oli. Prinssi oli hypätä kattoon, kun kuuli yhtäkkiä isänsä äänen ihan läheltä ' poika, mitä sinä oikein laiskottelet sielä? Hae viittasi ja kruunusi ja ala tulla, meille on tulossa vieraita. Toivotaan ettei ole tytön tuttuja ' Kuningas sanahti ja viittasi siihen, että Erin olisi voinut tuntea tulokkaat. Kaspar vilkaisi Eriniin kysyvästi ja lähti sitten olohuoneesta. Hän ehti juuri kadota kun vieraat tulivat ovesta sisään, keitä sitten olivatkaan *

* Rin söi ruokaansa siinä pöydän ääressä ja katsoi olohuoneeseen. Hän ei oikeastaan ajatellut mitään, ei tiennyt mitä ajatella. Tyttö sai ruokansa syötyä ja siivosi jälkensä ja meni olohuoneeseen jääden kuitenkin nojatuolille istumaan. "Mitä telkkarista tulee?" Catherine kysyi muilta ja katsoi telkkariin päin.

Victoria katsoi kun ihmistyttö tuli olohuoneeseen, hymyili tuolle mutta ei sanonut mitään. Hän käänsi katseensa takaisin televisioon samalla miettien milloinkohan prinsessa ja sen porukka lähtee. "Onko teidän kahden välillä jotain meneillään? Ainakin siltä se näytti kun tulitte alakertaan.." vampyyrineito kysyi Kasparilta ja Eriniltä, ihmistyttö ei vastannut siihen mitään. *

* Prinssi katsoi kun Rin meni keittiöön. Lähti sillä aikaa itse käymään muualla. Hän ihmetteli missä isä mahtoi olla, kun tuota ei ollut näkynyt muutamaan päivään, kummallista. Noh, olihan tuo sentään kuningas ja meni ja tuli miten sattui. Ei Kaspar vaivannut siitä sen enempää päätään. Hän meni olohuoneeseen ja istahti omalle sohvalleen 

' En tiedä, saattaapi ollakkin ' Nemo vastasi vampyyri-neidolle hieman hymyillen. Häntä ei haitannut yhtään vaikka vampyyri olisikin alkanut olemaan ihmis-tytön kanssa, vaikka ehkä hieman ärsytti, ihmiset saivat vapaasti rakastua vampyyreihin, mutta toisinpäin se oli jotenkin.. outoa. *

* He saapuivat alakertaan -?- ja Rin meni keittiöön tekemään ruuaksi makarooni-kasvissuikale sekoitusta. #Milloin vampyyrit tulee täyteen ikään?# hän mietti kun keitti makarooneja mutta ei sanonuut mitään. Hän sai ruuan tehtyä noin 20 minuutissa, laittoi ruuan lautaselle ja meni pöydän ääreen istumaan. Tyttö oli huomannut olohuoneessa istuvan Victorian.

Vampyyrineito huomasi kun prinssi ja ihmistyttö tulivat alakertaan. Hän hymyili siinä, oli iloinen Erinin puolesta vaikka ei edes tiennyt että nuo kaksi seurustelivat. Victorian mielestä nuo kaksi sopivat toisilleen vaikka olivatkin erilaisia. "Mitä luulet, onko noilla kahdella jotain meneillään?" hän kysyi Nemolta sillein ettei Catherine ainakaan kuullut. *

* Kaspar katsoi valokuvaa mietteliäänä. ' Silloin kun tulin täyteen ikään ' hän sanahti ja hymyili tytölle joka tuli hänen luokseen ja otti kädestä kiinni. Hän sulki oven heidän perässään ja lähti tuon kanssa kävelemään sinne alakertaan. Olohuoneessa ei ollut monta vampyyriä paikalla.

' Joo, toivotaan ' Nemo mutisi ja huomasi Kasparin ja siirtyi äkkiä pois tuon sohvalta. Mistä sen tiesi millä tuulella toinen silläkertaa oli. Nuori vampyyri pisti heti merkille, että prinssillä ja ihmistytöllä oli jotakin meneillään *

* "Milloin sut kruunattiin prinssiksi?" tyttö kysäsi kun oli ensiksi kuunnellut vastauksen edelliseen kysymykseensä. Hän kääntyi katsomaan prinssiä, katsoi tuota hymy huulillaan ja meni tuon luokse ottaen vampyyriä kädestä kiinni -?-. "Kerrot ittestäs sitte ku haluut. Mennäänkö alas?" Erin kysyi Kasparilta ja antoi hellän ja nopean suukon tuon poskelle -?-.

Victoria käänsi päätänsä sen verran että näki toisen ja kuunteli toista hiljaan. "Toivottavasti he löytävät uuden paikan itselleen nopeasti.." hän sanoi toiselle ja käänsi katseensa takaisin televisioon jääden katsomaan sitä vaikka piti aistinsa valppaina. *

* ' Joo, siinä olen minä, isä ja äiti ' Kaspar kertoi ja katsoi itsekkin valokuvaa kauempaa. ' Se otettiin silloin, kun minut kruunattiin prinssiksi ' Hän kertoi tytölle, jääden siihen ovensuuhun seisomaan.

' No, se vaan tuntuu oudolle, kun vieras vampyyri-joukko tulee asumaan tänne. Kaikki menee hetken ajaksi sekaisin ja joutuu olemaan varautunut. Enkä tykännyt siitä, että he uhkasivat ottaa tämän paikan omakseen ' Nemo sanoi *

* Erin katsoi kun prinssi kiskoitteli, tyttö nousi itsekkin pois sängyltä, katsoi kun toinen avasi oven. Hän huomasi vasta nytten valkovuvan lipaston päällä, meni lähemmäksi ja katsoi kuvaa. "Ootko sä tos kuvas?" tyttö kysyi prinssiltä hieman hymyillen eikä lähtenyt vielä huoneesta pois.

Victoria kuunteli mitä toinen vampyyri vastasi, jatkaen television katselua. "Etkö pidä heistä kun toivot et heille löytyy uusi paikka?" hän kysyi Nemolta, katsoen tuota sivusilmällä. Vampyyrineidosta oli kivaa olla muualla kuin vanhempiensa luona, jotenkin erilaista. Noh taitaa johtuu et hän on eri maassa ja muut vampyyrit eivät ole hänen perhettään. *

* ' Tulen mukaasi ' Kaspar sanahti hymyillen tytölle ja peruutti sen verran, että mahtui kiskottelemaan. ' Mennäänkö? Hmm.. pitänee etsiä eka huoneen avain.. ' Kaspar naurahti ja meni oven vieressä olevalle lipastolle. Lipaston päällä oli valokuva hänestä, hänen äidistä ja isästä. Prinssi otti avaimen kehyksen takaa ja avasi oven.

' En tiedä, niin kauan kai kun löytävät uuden reviiri paikan.. joka toivonmukaan löytyy pian ' Nemo vastasi Victorialle ja kiskotteli Kasparin sohvalla maatessaan. *

* "Käy et seurustellaan" tyttö sanoi hiljaan pitäen toisesta kiinni. "Mun pitäis varmaan mennä tekemään ruokaa, nälkä ku on hieman. Tuutko sä alas mun kaa vai jäätkö tänne?" Erin kysyi Kasparilta, käänsi päätään hieman taakse että näki prinssin kasvot.

Victoria istui olohuoneen sohvalla eelleen, arveli Rinin menneen yläkertaan. #Onkohan hänellä kaikki hyvin?# vampyyrineito ajatteli samalla kun katsoi televisiota edelleen. "Tiedättekö kuinka kauan prinsessan porukka on täällä?" hän kysyi Nemolta joka oli olohuoneessa -?-. *

* Kaspar silitteli tytön hiuksia, kun tuo painoi päänsä hänen rintakehäänsä vasten. ' En tiedä, se nähdään aikanaan ' hän vastasi. ' Jos se sinulle käy, että seurustellaan, niin kyllä ' Vampyyri sanoi hiljaa *

* Blondi kuunteli mitä mies sanoi, tyttö itse ei keksinyt oikein mitään sanottavaa, painoi päänsä takaisin toisen rintakehää vasten -?-. #Taidan vaan keskittyy tähän hetkeen# tyttö ajatteli. "Mitä luulet, hyväksyvätkö muut tämän? Seurustellaanko me vai ei?" Erin kysyi hiljaan ja varovasti, ei halunnut ahdistaa toista nurkkaan tai mitään. Hän ei tiennyt milloin viimeksi hänellä oli noin hyvä olo ja oikeastaan ihmetteli miten hyvä olo tuli kun sai olla jonkun seurassa, Kasparin seurassa vaikka tuo ei ollut ihminen. *

* ' Kerrot sen verran mitä haluat kertoa ' Kaspar sanoi hiljaa ja oli iloinen kun saibpitää tyttöä lähellään. ' Enkä minä halua, että päästät koskaan irti. Minäkään en aio päästää irti sinusta ' hän kuiskasi hiljaa ja katsoi tyttöä lempeästi ja rakastavasti. *