• Wrong place at the wrong time (17) •

* Kaspar huokaisi raskaasti ja meni avaamaan oven lukosta, päästäen tytön edeltään ulos(?) Hän lukitsi oven perässään, koska kartano jäi tyhjäksi. Prinssi meni edeltä hakemaan auton ja pysähtyi tytön eteen. Hän lähti sitten viemään tuota sinne lontooseen(?) Ei sanonut matkalla mitään, koska oli vaipunut omiin ajatuksiinsa. Eikä hän muutenkaan tiennyt mitä olisi sanonut. Heidän päästyään perille(?) Kaspar pysäytti auton ja odotti että tyttö lähtisi. ' Hyvää jatkoelämää.. vältä pimeitä alueita kun vampyyrit on nyt liikkeellä ' Hän sanoi ennenkuin lähti ajamaan takaisin kartanolle päin(?) *

* Rin sai kännykkänsä takaisin, käveli ulko-ovelle ja oli menossa ovesta ulos mutta se oli lukossa. Hän kääntyi katsomaan prinssiä ja kysyi "Heitätkö sä mut sinne Lontooseen?" Tytön kasvoilta saattoi huomata et hän oli ärtynyt eikä tyttö tehnyt mitään peittääkseen sitä tunnetta. Catherine katsoi Kasparia odottaen kyytiä. Hän mietti mitä oisi tapahtunut jos hän ei olisi ollut siellä puistossa, okei hän ei olisi nytten varmaankaan tuolla kartanossa. *

* Kaspar odotti tyttöä alakerrassa kärsivällisesti. Hän mietti mitä tyttö mahtoi tehdä sitten kun pääsisi pois tuolta, kertoisikohan hän heistä kaiken? Prinssi ei aikonut muuttaa päätöstään vaikka ihan hiukan alkoikin epäilemään. Erinin sitten tullessa takaisin alakertaan, Kaspar kaivoi tuon kännykän taskustaan ja antoi tytölle, hän oli jotenkin aavistanut että tulisi päästämään tytön pois ja ottanut tuon kännykän mukaansa, kun oli mennyt kirjastoon *

* Tyttö oli mennyt huoneeseensa ja laittanut oven perässään kiinni. Hän heittäytyi hetkeksi sängylleen mahalleen makaamaan mutta ei aikonut itkeä. Pian hän nousi, meni kylpyhuoneeseen ja siellä harjasi hiuksensa. Rin palasi takaisin huoneeseen ja pakkasi vähäiset tavaransa kahteen muovipussiin ja laukkuunsa, ei vaihtanut vaatteita vaan aikoi lähteä mekko päällä. Hän katsoi oven luona vielä huonetta, avasi oven ja meni pois huoneesta vetäen oven perässään kiinni. Tyttö katsoi ympärilleen pienen hetken yläkerrassa kunnes lähti kävelemään rappusia alas. Alakertaan saavuttuaan hän sanoi Kasparille "Saisinko puhelimeni takaisin?" Catherine ei katsonut toiseen van toisen ohitse. *

* Kaspar ei katsonut Erinin perään, jäi vain istuskelemaan siihen portaille. Häntä tulisi tyttöä ikävä, siinä lyhyessä ajassa mitä hän oli tuon tuntenut, oli prinssi ehtinyt kiintyä tyttöön, mutta päätti että näin olisi paras, tuon ei olisi turvallista jäädä sinne ja nyt kun kaikki olivat häipyneet saalistamaan, oli Erinin turvallista lähteä. Kaspar nousi seisomaan ja rupesi nojaamaan seinään, kädet taskuissa *

* "En tiedä.. Ja ei n taida todellakaan jäädä tänne" Rin sanahti ja olikin nopeasti taas seisomassa. Hän oli tajunnut mitä oli sanonut ja mitä toinen sanoi. Tyttö meni prinssin ohi portaissa ja käveli yläkertaan samalla pyyhki poskiltaan ne kyyneleet. #Suksikoon kuuseen.. Ärsyttää.. Häivyn täältä kyl vaik en kyl tiiä yhtään minne..# hän ajatteli. *

* Kaspar tapitti tyttöä, kuunnellen tuota hiljaa ja siirsi katseensa sitten lattiaan. ' mitä sinä ajattelit sitten tehdä ? Jäädä tänne ja joutua pelkäämään koko ajan ? Ei mitenkään houkuttelevaa luulisin ' Prinssi sanahti ja huokaisi raskaasti. Voi kunpa hän vain voisi muuttaa mennyttä, hän olisi ehkä voinut esittää ettei huomannut tyttöä ja saada muidenkin huomion muualle.. mutta totuus oli, että hän oli yksinäinen. Ja nyt se oli myöhäistä. ' en kertonut, koska en tiennyt miten olisit reagoinut siihen ' hän vastasi tuon kysymykseen, että miksei prinssi ollut kertonut katoamis-ilmoituksesta. *

* Catherine katsoi toista hiljaan ja kuunteli tuota. "Mikset sä kertonut mulle et must oli katoamis-ilmoitus?" hän kysäsi vampyyriltä. #Hänen ois pitänyt kertoo mmulle ilmoituksesta.. En voi palata..# tyttö mietti. Rin katsoi ympärilleen mutta pian katsoi portailla istuvaa miestä. "Emmä pysty mennä kotiin... Kaikki siellä muistuttaa vanhemmistani, okei ei se oo sama talo mut kuitenkin. En voi istuu olohuoneessa kun nään kehyksissä vanhempani. En edes halua asua isoäitini kanssa.." Catherine sanoi ja tunsi kyyneleittensä ilmestyvän silmiin, pian kuitenkin kyyneleet valuivat tytön poskia pitkin eikä tyttö tehnyt elettäkään pyyhkiäkseen niitä pois. Hän kävi istumaan tai no melkein valui lattialle istumaan ja katsoi Kasparia edelleen. "Emmä voi mennä mihinkään ku ei mul oo ku muutamat vaatteet jos et satu muistamaan ni matkalaukkuni jäi sinne puistoon sillo ku kidnappasit mut" Rin sanahti ja laski katseensa lattiaan. *

* Kaspar arvasi että tyttö alkaisi kyselemään ja huokaisi hiljaa, istahtaen sitten rapousille. ' Kuningas vihjasi minulle jotain ja kun olimme lontoossa, näin lehdestä katoamis-ilmoituksen sinusta ' Prinssi kertoi totuudenmukaisesti. ' En.. halua pakottaa sinua olemaan täällä.. olen pitänyt sinut erossa muista vampyyreistä joten he tuskin reagoivat paljonkaan jos lähdet nyt, isäni saattaa olla hieman huolissaan, kos kerrot meistä, mutta hän luottaa minun valintaani ' Kaspar puhui hiljaa, mutta kuitenkin niin, että toinen kuuli hänet. ' Me olemme sinun silmissäsi varmasti hirviötä ja murhaajia, mutta usko tai älä, teikäläiset on tappanut meikäläisiä yli 10 kertaa enemmän kun meikäläiset ovat teikäläisiä ' Prinssi irvisti, hieman hymyilevin silmin, mutta vakavoitui sitten ' Sinun on kuitenkin turvallisempaa olla muualla kun täällä, en pysty suojelemaan sinua kokoaikaa, en edes olemaan läsnä jatkuvasti, ainut mikä sinua suojelisi, olisi se, että olisit joko vampyyri tai minun omistuksessani, kumpikaan ei käy, joten se siitä ' *

* Tyttö katsoi vampyyriä, oli hiljaan ja hänestä tuntui et toinen mietti jotain mut ei ollut varma. Hän kuunteli mitä toinen sanoi eikä meinannut uskoa toista kun toinen sanoi et tyttö voisi lähteä kotiin. "Minne mä muka menisin? Emmä kotiin haluu palata... En pysty.. Ootko sä ihan varma et oot tosissas? Mitä mieltä muut ovat siitä et päästät mut tosta noin vaan menemään parin päivän jälkeen?" Catherine kysyi mieheltä samalla katsoi tuota. Prinssi ei vaikuttanut enään niin pelottavalta kuin aikaisemmin, ei tytön mielestä ja hän oikeastaan ehkä alkoi pitämään toisesta. "Muuten mistä sä sait tietää ettei mul oo vanhempia ja et oon karannut kotoa? Mistä sait tietää mun nimeni? Nimittäion mä en oo kertonut sulle enkä kellekään muullekaan yäällä olevalle mitään" tyttö kysyi ja katsoi toista kysyvä ilme kasvoillaan. Häntä ihmetytti asia myös se et miksi toinen päästi tytön lähtemään. *

- En pääse kirjoittaa loppua, mutta siinä pitäis lukea et ' tai minne nyt haluatkaan " -

*Minähän sanoin sinulle, että saat liikkua täällä vapaasti kun muut ovat lähteneet ' Kaspar vastasi tytölle hieman ontolla äänelä, koska oli omissa ajatuksissaan, hän ei kllut toisen kysymystä kirjastosta ja sen kirjoista, tapitti vain tyttöä vaiteliaana ja mietteissään. Hän mietti, ajatteliko Erin, että hän oli hirviö, ettei hänellä olisi ollut oikeutta elää, hän ajatteli lukemaansa, ajatteli tyttöä joka oli melkein surmannut vampyyrin joka tuota oli niin kovasti rakastanut. Vampyyri olisi voinut helposti lähteä sen tytön perään ja surmata tuon, mutta sen sijaan tuo riisti oman henkensä. Kaspar ei halunnut, että Erin olisi onneton, hän ei halunnut pitää tuota enää sielä, hän jos kuka tiesi ettei se ollut elämää, sitäpaitsi vaikka tyttö kertoisikin heistä kaikille, ei tuota uskottaisi, sanottaisiin vain, että tyttö oli tullut hulluksi.
' Kuule.. Catherine.. ' Kaspar aloitti ja käytti poikkeuksellisesti tytön koko nimeä. ' Sinun ei tarvitse enää olla täällä, en halua pitää sinua enää täällä vankina, olen pahoillani.. kaikesta. Voin käydä heittämässä sinut kaupungille jos haluat ' Vampyyri sanoi hitaasti ja tapitti tyttöä siinä ' Olen tosissani, voit lähteä kotiin.. tai minnekkä

* Rin ssapui portaiden luokse, odotteli siinä jos prinssistä kuuluisi jotain. Jossain vaiheessa hän huomasi vampyyrin tulevan, odotti et toinen tulisi hänen luokseen. "Enkö ois saanut? Lähtikö muut sinne syömään?" tyttö kysäsi samalla kun katsoi miestä. Catherine vilkaisi ympärilleen kunnes taas katsoi toista mutta ei hymyillyt. "Mitä kirjoja siel kirjastos on? Onks siel mitään mielenkiintoisia kirjoja?" hän kysyi prinssiltä, ei tiennyt minkälaisia kirjoja kartanon kirjastossa oikein olisi. Tyttö mietti et oisiko päässyt äsken karkuun jos toinen ei olisi tullut, oisiko ulko-ovet olleet auki. Rin ei enään muistanut mitä toinen oli sanonut silloin kun tyttö oli ekaa kertaa tuonne tullut. "Tiesitkö et tääl on aika aavemaista.. Paitsi puutarhassa, siellä oli oikeastaan aika kaunista vaikka löytyi rikkaruohoja" Cat sanoi Kasparille, oli pitänyt karrtanon puutarhasta ja mietti voisiko hän kitkeä ne rikkaruohot joskus pois ihan sen takii ku ei olisi mitään muutakaan tekemistä, mutta ei tyttö kysynyt. Siinä Catherine katsoi miestä. *

* Kaspar käänsi uuden sivun kirjasta mitä luki, hän pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan ympäristöä, mutta ei kuullut tai aistinut mitään tavallisesta poikkeavaa joten jatkoi sen kirjan lukemista siinä. Hän oli ennenkin lukenut sen kirjan, tosin siitä oli kauan aikaa ja vaikka vampyyreillä olikin erittäin hyvä muisti, ei se kuitenkaan ikuinen ollut..tai no, joillakin se olikin, heillä oli niinsanotusti norsun-muisti. 
- monta sataa vuotta sitten eräs vampyyri rakastui ihmis-tyttöön. Tämä tyttö kuitenkin pelkäsi vampyyria ylikaiken, hän esitti, että rakasti vampyyria ja lupasi mennä tuon kanssa naimisiin ja muuttua sinä iltana myöskin vampyyriksi. Häitä vastaavana iltana tyttö ja vampyyri olivat kävelyllä puutarhassa, vampyyri luotti tyttöön eikä näinollen pelännyt kääntää tuolle hetkeksi selkänsä, poimiakseen tytölle ruusun, ruusupuskasta, tyttö kuitenkin petti vampyyrin, ja survaisi pitkän terävän ja paksun kepin montakertaa tuon lapaluitten väliin, joka on vampyyrien ainoa heikko kohta, josta tavallinen puukeppi voi mennä lpi. Tyttö pakeni pois vampyyrien luota. Vampyyri selvisi hyökkäyksestä, mutta hänen sydämmensä oli niin pahasti särkynyt, että hän riisti oman henkensä - 
Kaspar henkäisi ja sulki kirjan, vampyyri vaipui omiin ajatuksiinsa. Ihmiset pelkäsivät heitä niin paljon, he vihasivat heitä, mutta miksi vampyyrit eivät vihanneet ihmisiä, vaikka he olivat murhanneet paljon enemmän vampyyreitä, kun mitä heikäläiset ihmisiä? Kaspar tiesi vastauksen, koska vampyyrit ajattelivat, että se oli oikein heille, he olivat hirviöitä. Pieni kuiskaus prinssin pään sisällä keskeytti tämän ajatukset. Erin kutsui häntä. Ei ihmekkään, olihan se pelottava paikka, ja silloin Kaspar teki päätöksensä.
Hän käveli hiljaa käytäviä pitkin kunnes saapui tytön luokse. ' Lähdit sitten kiertelemään ' hän tokaisi tuolle

* Siinä sängyllä tyttö makasi seläällään tuijottaen kattoa mutta jonkun aikaan siinä oltuaan hän nousi istumaan ja katsoi ympärilleen samalla miettien mitä tekisi. "Ei mua oikeastaan haittaa jos vilustun.. Onkohan ne yhet jo häipyneet syömään?" Rin mutisi hiljaan itsekseen, meni sängyn laidalle istumaan ja jatkoi miettimistä. Pian kuitenkin hän nousi seisomaan ja käveli ovelle, avasi sen ja meni hiljaan alakertaan. Kaikkialla oli hiljaista, tai no ainakaan tyttö ei kuullut mistään mitään, hän meni olohuoneeseen eikä ketään ollut siellä. "Missäköhän se yks on?" Catherine kysyi ääneen tarkottaen sillä yhdellä Kasparia. Hän käveli alakerrassa mutta ei tiennyt minne kun ei hänelle oltu näytetty paikkoja. "Onkohan ne varmasti kaikki lähteneet?" tyttö mietti hiljaan ääneen jatkaen kävelyään, ei viitsinyt avata ovia koska ei tiennyt mitä ovien takana mahtoi olla, ties vaikka siellä olisi ilkeä vampyyri joka söisi tytön. "Kaspar?" Cat kysyi normaalilla äänellään ja toivoi et toinen kuulisi hänet ja ilmestyisi. Tytön mielestä talossa oli jotenkin hieman aavemaista, tyttö käveli käytävää pitkin mutta kun tuli seinä vastaan hän kääntyi ympäri ja käveli takaisin olohuoneelle päin katsoen ympärilleen ja joidenkin taulujen kohdalla pysähtyi katsomaan tauluja. *

* Kaspar hieman ihmetteli tytön kysymystä ' mitä haittaa jos vilustuu ? ' hän toisti hieman ihmeissään kysymyksen ja kohautti sitten olkiaan virnistäen ' no jos haluat flunssan tai 38asteen kuumeen, niin siitä vain sitten ' hän tokaisi tuolle. Prinssi saattoi tytön huoneeseensa, tai oikeastaan vain omalle huoneensa kohdalle, mutta katsoi kuitenkin, että toinen pääsi sinne huoneeseensa turvallisesti. Prinssi meni itse omaan huoneeseensa, kuivasi hiuksiaan pehmeään pyyhkeeseensä ja vaihtoi päälleen kuivat vaatteet. Vaikka vampyyrit eivät voineetkaan vilustua tai sairastua samoihin tauteihin kun ihmiset, ei märillä vaatteeilla oleminen kuitenkaan mitenkään mieluisaa ollut. 
Saatuaan kuivat vaatteet päälleen, prinssi palasi alakertaan ja meni olohuoneeseen, mihin noin 30 vampyyria olivat kokoontuneet, muut olivat lähteneet jo aikaisemmin ja nämä olivat enää jäljellä. ' Hei prinssi, lähdetkö meidän kanssa ? ' ilta-vampyyri kysyi ja kaspar pudisteli päätään ' en, kävin jo aikaisemmin yksin ' hän tokaisi ja jäi seinän viereen seuraamaan, kuinka kaikki liikkuivat pikkuhiljaa ulko-ovea kohti ja lopulta katosivat ulos yöhän, jossa vieläkin satoi, mutta ei enää niin rankasti. Kaspar suuntasi talon toiseen päähän, missä oli kirjasto ja käpertyi sohvatuoliin, yhdelle seinustalle, alkaen lukemaan vampyyrien-historiasta kertovaa kirjaa. Kirja oli yli 1000 vuoden takaa. Prinssi toivoi, että jos Erin lähtisi tutkimaan taloa, ei tuo menisi availemaan vieraiden vampyyrien huoneitten ovia, koska parissa huoneessa saattoi olla lapsi tai useampi ja jos vampyyrit palaisivat aikaisemmin, niin he pystyisivät haistamaan tuon. Vampyyrien huoneet kyllä tunnisti aika helposti, koska ne haisi yleensä vahvasti ruosteelta ja suolalta.. eli vereltä. Joissakin jopa saattoi olla veren jättämiä tahroja. *

* Tyttö oli yhä ulkona kun alkoi satamaan ja kastuikin nopeasti litimäräksi. Hän käveli katoksen alle mutta kastui yhä ja lopulta meni toisen kanssa sisälle molemman läpimärkinä. Rin oikeastaan hymyili hieman, mikä oli outoa, hän hymyili sateen takia hänestä oli mukavaa kun satoi vaik ei oisi välttämättä halunnut kastua. "Mitä se haittaa jos vilustuu?" tyttö kysäsi ja lähti Kasparin kanssa yläkertaan -?- siellä Rin meni omaan huoneeseen ja suoraan vaatehuoneeseen etsimään vaatteita. "Hetkinen... Mun ne uudet vaatteet oli siin muovipussissa.. Njääh, ehkä laitan vaan jonkun mekon" hän mutisi hiljaan itsekseen vaatehuoneessa ja tajusi jonkun ajan päästä ja sanahti "Hetkinen?? En kai mä oikeesti ajattele laittavani mekkoo päälle?" Lopulta Catherine puki vihreä-valkoisen mekon päällensä ja meni sängylle selälleen makaamaan ja tuijotti kattoa. *

* Kaspar tapitti taivaalle ja nyökkäsi tytön kysymykselle ' kyllä, olen varma ' häns sanahti ja nousi siitä penkiltä hitaasti seisomaan ja lähti kävelemään hitaasti, kädet taskuissa sisälle päin ja juuri kun hän ehti katoksen alle, alkoi piskottelemaan ja aika nopeasti se muuttui rankkasateeksi, tuuli puhalsi sadepisarat terassille päin ja kasteli heidät molemmat läpimäriksi(?) Heti heidän sisälle päästyään(?) Prinssi laittoi oven lukkoon, ettei tuuli riuhtoisi ovia auki. Prinssi kääntyi tyttöön päin ja ravisteli märkiä hiuksiaan. ' Pitäisi käydä vaihtamassa kuivat vaatteet, ette vilustu ' hän tokaisi *

* Rin kuunteli mitä mies vastasi kysymykseen. Hän oli hiljaan ja käveli sitten prinssin luokse kun tuo oli sanonut et koht varmaan alkaa satamaan. "Luulis nyt et vampyyreil ois aikaa.." tyttö sanahti hiljaan. "Eli takas sisälle? Ootko ihan varma et alkaa satamaan?" Catherine kysyi Kasparilta. Hän ei halunnut palata takaisin sisälle mutta ei haluaisi kastuakaan, halusi olla ulkona. Tyttö katsoi toista edelleen välillä kuitenkin vilkaisi puutarhaan ja ei kauaankaan kun alkoi satamaan -?-. *

* Kaspar tapitti hieman syrjäsilmäisesti tyttöön ja käänsi sitten katseensa suihkulähteeseen ' Puutarhan päähoitaja kuoli eikä palvelijoilla tai muillakaan vampyyreillä ole aikaa hoitaa tätä niin hyvin kun pitäisi. ' Prinssi kertoi, pitäen katseensa suihkulähteessä ja vilkaisten sitten tyttöön ja taivaaseen. ' kohta alkaa varmaankin satamaan.. ' hän sanoi mietteliäänä, katsoen tummia pilviä jotka lähestyivät uhkaavasti *

* Tyttö vain kitki siinä rikkaruohoja pois, ei katsonut rakennukselle päin. Pian kuitenkin hän nosti katsensa pois kukkapenkistä, katsoi suihkulähdettä ja katsoi kun toinen istui penkillä. "Miks kukaan ei oo kitkenyt noit rikkaruohoja pois? Eikä kukaan oo ottanut kuihtuneita kukkiakaan pois..." Cat kysäsi ja nousi seisomaan, olio ollut kyykyssä. Hän vilkaisi ympärilleen kunnes taas katsoi prinssiä. *

* Kaspar istuskeli siinä penkille ja huomasi, että tyttö ihastui puutarhaan välittömästi. Kukapa nyt siihen ei olisi ihastunut? Puutarha oli niin jättimäisen iso ja kaunis. Nyt se oli tosin päässyt ihanvähäsen rapistumaan, kun palvelijoilla ei ollut aikaa hoitaa sitä niin hyvin. Kasparin äiti oli viettänyt paljon aikaa hoitamassa kaunista puutarhaa ja piti sen myöskin kauniina. Prinssi katsoi kuinka Erin alkoi kitkemään rikkaruohoja eikä voinut olla hieman hymyilemättä. *

* Rin palasi takaisin maanpinnalle, hän ei ollut kuullut mitä toinen oli sanonut eikä oikeastaan välittänyt. Tyttö katsoi ympärilleen, suihkulähde ja puutarha. "Wow!" hän sanoi, ei ollut ennen nähnyt samanlaista puutarhaa. Catherine käveli ulos katsoen puutarhaa ja tunnisti muutamia kukkia. Hän muisti miten kesällä hän oli auttanut äitiään heidän takapihan laitossa kotona. #Tää on aivan upea.. Haluun itekkin kauniin puutarhan..# tyttö ajatteli. Cat käveli lähemnmäksi suihkulähdettä, lähemmäksi puutarhaa. Hän huomasi kukkapenkissä rikkaruohoja ja kukkineita kukkia mitkä pitäisi poistaa -?-. Vihreä silmäinen tyttö alkoi poistamaan kukkineita kukkia pois jos niitä oli. *

* Kaspar nyökkäsi mietteliäänä päätään. ' Sama se on vampyyreillakin, et yhdessä hetkessä sitä voi olla onnensakukkuloilla ja sitten menettää kaiken ' hän tokaisi ja avasi oven ulos, mistä avautui valtava puutarha. Prinssi meni puutarhan reunalla olevalle penkille istumaan ja katsoi valtamaa suihkulähdettä, minkä hänen äitinsä oli sinne suunnitellut joskus 50 vuotta sitten, vähän ennen kuolemaansa. Kaspar pysyi hiljaa, omissa mietteisiinsä vaipuneena *

* "Mikset haluu puhuu ittestäs? Okei kyl mä ymmärrän jos ei haluu puhuu en mäkään puhu nimittäin ei mun asiat kellekään kuullu" tyttö sanoi ja alkoi miettimään pitäisikö hänen kertoa miksi karkasi tai mitään muutakaan. "Ihmisenä on tylsää olla. Okei ei aina mut aika usein. Yhdessä hetkessä vvoi menettää kaiken ja toisena hetkenä voi olla onnensa kukkuloilla.." Catherine sanoi hiljaan ja oli loppujen lopuksi vaipunut ajatuksiinsa, miettimään omaa elämäänsä. *

* Kaspar huokaisi raskaasti, kun huomasi tytön lähtevän seuraamaan häntä, mutta kai se oli ihan ymmärrettävää, muutenhan joku voisi vaikka syödä tuon. Jos vampyyri prinssi esittelisi tytön muille ja liikkuisi enemmän tuon kanssa, niin muut voisivat tottua tyttöön eivätkä enää pitäisi tuota ruokapalana. ' Ei, en halua puhua itsestäni ' Hän tokaisi ehkä hieman ärtyneelläkin äänellä. ' Millainen on olla vampyyri.. ? Se on sama, kun kysyisin sinulta, millainen on olla ihminen ? Sitä on vaikea kuvailla mitenkään, se vain on. ' Prinssi sanoi, kulmat hieman kurtussa, kun olisi miettinyt oikein ankarasti *

* Cat lähti seuraamaan toista, ei tiennyt mitä muutakaan oisi tehnyt. "Et vastannut. En taida saada vastauksia kysymyksiini.." hän sanahti miehelle yhä seuraten toista. "Etkö haluu puhuu ittestäs? Sä oot outo.." tyttö sanoi Kasparille, piti pienen tauon miettien ja kysyi "Millasta on olla vampyyri?" Catherine itse yllättyi kysymyksestään, ei hänen ollut tarkoitus kysyä tuota mutta siinä hän kysyikin. Ei häntä vampyyriksi tuleminen kiinnostanut, ei halunnut elää ikuisesti. Rin vilkaisi ympärilleen kun taas katsoi prinssiä. *

* Kaspar virnisti, kun tyttö kysyi, pitäisikö hänen uskoo tuohon. ' Usko tai älä usko ' prinssi kohautti olkiaan. Seuraava kysymys yllätti hänet täysin. ' Jaa'a.. ' hän tokaisi ja nousi ylös seisomaan. Nuori vampyyri mietti, pitäisiköhän hänen vielä sanoa jotain, mutta ei keksinyt joten käänsi tytölle selkänsä ja lähti kävelemään käytävää pitkin, kohti ulkoterassin ovea ja puutarhaa. Prinssi oli arka puhumaan itsestään, eikä tosissaan uskonut, että Erin haluasi hänestä jotain tietää. *

* Tyttö kuunteli vampyytiä hiljaan samalla kun katsoi tuota. "Saan liikkua täällä vapaasti ilman et pitäis pelätä et joku syö mut? Pitäiskö mun uskoo sua?" Rin kysyi prinssiltä ja katsoi tuota kysyvästi. Hän ei oikein tiennyt luottaisiko Kaspariin. "Kuka sä oikeen oot? Et oo kertonut ittestäs mitään, ainakaan mun tietääkseni.." tyttö sanoi miehelle samalla katsoen prinssiä hieman pää kallellaan. #Jos joudun tääl viel pitkää olee ni haluun tietää tost oudosta Kasparista lisää...# Catherine ajatteli.  *

* Kaspar yritti miettiä ja samassa tajusikin erään asia. ' Mutta hei, tänäänhän on se päivä kun kaikki menee.. öh.. syömään..heh ' Vampyyri sanoi irvistäen ja jatkoi sitten ' joten täällä ei ole muutaman tunnin päästä ketään, tosin minä jään tänne, koska kävin jo aikasemmin..syömässä. En kuitenkaan syö sinua jos olet kiltisti.. joten voit vapaasti kierrellä täällä sisällä ja ulkona, puutarhassa ja muutenkin kartanon lähistöllä ' Kaspar kertoi tytölle *

* "Siivoo kuule yksinäs" Rin sanahti toiselle kun mies oli sanonut et siivoaminen ois täydellinen tehtävä tytölle. Tyttö katsoi prinssiä odotellen jotain tekemistä. "Ei mitään? Kannattais keksii tekemistä, ite sä mut tänne raahasit.." Catherine sanoi Kasparille katsoen siinä taas ympärilleen ja miettien mitä oikein voisi tehdä. #En voi liikkua täällä vapaasti, joku pistäis mut varmaan poskeensa. En voi  mennä ulos ku saatan karata, mut minne mä täältä karkaisin en tiiä minne päin pitää mennä..# hän ajatteli. *